Salanimi & Salanimi

Joulutunnelmissa

2008-12-21T00:07:00.008+02:00

Merged

2008-12-14T19:52:00.001+02:00

Aika ei riitä kahden blogin ylläpitoon tässä vaiheessa, joten kerrottakoon Salanimen harvalle lukijajoukolle, että päivitykset taitaa keskittyä jatkossa tänne, siellä ehkä siis tuo aihepiiri laajennetaan myös Salanimen muihin tempauksiin :)

Tervetuloa - http://meidbai.blogspot.com

Pankaas tilaten tuo blogilistalta, niin ette tipu kärryiltä.

Salis

2008-12-04T20:21:00.002+02:00

Ok. Olen tottunut siihen, että jos tervehdin ihmistä, hän useimmiten tervehtii takaisin. Ei meillä töissä. Kaikki istuvat näyttöä tuijottaen, siihen uppoutuneina, kukaan ei sano yleensä mitään, joskus joku murahtaa jotain, mistä voi päätellä, että se Ehkä saattoi mahdollisesti olla vastaus.

Olen tottunut siihen, että jos pyydän apua / neuvoa sitä yleensä saan. Ei meillä töissä. Siellä naureskellaan ja kysytään, etkö oikeesti tota vielä tiennyt? (Siis kaikille meillehän on täysin selvää esimerkiksi se, että mikä IP on milläkin hallintapalvelimella tai mitä tehdään kun profiili on korruptoitunut, eikö? Eikö ne tiedot nyt ole jo myötäsyntyisiä?) Joskus saatetaan vastata jotain ylimalkaista, tyyliin: Soita Könöselle, se tietää. Lisätietoja ei kannata kysyä (kuten kuka on Könönen ja mitä mä siltä sitten kysyn, koska se pitää keksiä itse.)

Olen tottunut siihen, että olen ihan keskiverto älykäs. Nyt olen työkseni tyhmä. Jos yritän leikkisästi naureskella työtoverille, että höh, no olinpas minä nyt aasi, niin hän ei suinkaan sano mitään lohdullista vaan nyökkää hyväksyvästi, niin olet joo.

Olen tottunut siihen, että ihmiset osaavat käyttäytyä. Sen jälkeen kun minulle on viisikymppinen naisihminen huutanut puhelimessa, että Jos ei tänne s*tana tule joku heti paikalle, niin mä heitän tän koneen ikkunasta ulos, olen joutunut punnitsemaan käsitystäni, siitäkin asiasta.

Onneksi kohta on Joulu.

Pikkujoulutunnelmissa

2008-11-29T21:45:00.004+02:00

Tänä vuonna jäi omat, aikuisten pikkujoulut väliin ja toisaalta hyvä niin, sillä en ole mikään amatööriryyppäjäisten suuri ystävä, enkä erityisesti tykkää ottaa kopiokoneella kuvaa pyllystä enkä oksentaa pomon kravatille. Samoin työtoverini ovat kaikki (paria virkistävää poikkeusta lukuunottamatta) melkoisia huumorin kukkasia (eli ei), joten en usko menettäneeni kauheasti, kun en miehen keikasta johtuen päässyt pätemään paikan päälle noihin kemuihin.

Sen sijaan tänään oli adoptioperheiden pikkujoulut, jossa vähän pelättiin joulupukkia, saatiin ihan "poikien paketti", mikä onneksi saatiin auliin nuoren herran kanssa vaihdettua "tyttöjen paketiksi" ja syötiin niin paljon herkkuja, ettei sokerihumalalla mieltä ei määrää. Kukaan ei oksentanut, kuusi ei palanut ja pukille jopa laulettiin - kerrassaan onnistuneet kemut siis.

Meemi: HOO on mun kirjain, yes it is.

2008-11-27T01:10:00.003+02:00

Kirjoita blogiisi 10 sanaa, jotka alkavat kyseisellä kirjaimella, ja lisää mukaan selostus, mitä kyseinen sana sinulle merkitsee ja miksi.

Jospa antoi minulle auliisti H -kirjaimen, tässä tulee hoo-lista:

1. HOO
Lapseni Pikku-Hoo ja Iso-Hoo, nämä lempinimet monien joukossa. Maailman tärkeimmät. Rakkaat. Saavat minut yrittämään olla parempi ihminen.

2. Heidi
Rohkenen paljastaa, että ensimmäinen nimeni on Heidi. Pikku-Heidi. Aivan - se kuullostaa jotenkin niin kovin epäsopivalta meikäläistä ajatellen, en tiedä missä mielenhäiriössä vanhempani ovat sen minulle ensimmäiseksi nimeksi antaneet :) Hämmennystä aiheuttaa se, kun jossain "nimenhuudossa" tms. minusta käytetään Heidi -nimeä ja katselen kummeksuneena ympärilleni, kunnes tajuan, että JAA, ne puhuu musta! Heidi on jotenkin niin hienostunut nimi ja minä olen...no en ainakaan kovin hienostunut :)

3. HP
Rakas tietokoneeni. Tarkemmin sanoen HP a6305.sc
Tuiki tarpeellinen, viihdyttävä, ei väitä vastaan - ainakaan useimmiten..

4. Hakumatka
Olen tehnyt elämässäni kaksi maailman ikimuistoisinta matkaa - ne, kun olen saanut rakkaat lapseni syliini tuolla hyvin kaukana. Kolmatta hakumatkaa odotellessa säästän (hah hah, yritän säästää) rahaa sitä varten ja toivon sydämestäni, että sen aika olisi ennemmin ennemmin kuin kovin paljon myöhemmin.

5. Huumori
Minä olen sen sortin ihminen, että ilman tätä ei tule mistään mitään. Tykkään laskea leikkiä, hassutella, olla sarkastinen, hytistä naurusta ja hihittää niin, että sattuu mahaan. En ole kovin häveliäs nauraja, vaan nauran lujaa ja ärsyttävästi hirnuen, jos joku juttu oikein huvittaa ja olen melkein aina pieni pilke silmäkulmassa. Paitsi silloin, kun en ole.

6. Hiiri
Valitettavasti joka syksy ja lumen tullessa roskakaapin kautta pyrkii taloon hiiri. Ei se sama, koska mies sen aina kylmäverisesti murhaa ja minä sitten väännän puoliksi itkua sen perheen ja pesässä itkevien lasten puolesta ja puoliksi riemuitsen, ettei se tälläkään kertaa päässyt roskakaappia pidemmälle. Hiiri on myös lempinimeni, jolla äitini on minua kutsunut koko elämäni, ja kyllä - edelleen :)

7. Hermot.
Minulla menee, aika ajoin. Kun minulla menee hermo, huudan ja räyhään, pahimmassa tapauksessa heittelen tavaroita ja karjun ja puhisen. Saatan sanoa pahasti. Ja sanonkin. Mutta harvemmin vieraille, yleensä mies tai sukulaiset saa todistaa näitä, olen siis piilohermoilija tai pikemmin kaappi-hermoraunio. Lepyn äkkiä, mutta hermostun kyllä taas heti kohta yhtä äkkiä :)

8. Henki
Ei kulje tällä hetkellä kovin jouhevasti. Mutta paranemaan päin. Henki on tavattoman tärkeää kaikessa taiteellisessa tekemisessä, sielustaan pitää ammentaa, niin jo vain hyvä tulee. Henki on myös Pyhä. Huono henki voi pilata koko homman.

9. Haaveet.
Liuta lapsia. Ihania kyniä, hyvää paperia. Iso ja lämmin tupa. Terveyttä. Onnea. Vähän rahaakin saisi olla. Mies. Koti. Matka kauas. Itsensä löytäminen. Hyvä elämä.

10. H,
parhaan ystävän sukunimen alkukirjain. Rouva H on sielunsisko, hyvä ihminen, aitouden perikuva ja ihailtavan sydämellinen, olematta lälly. Rakas Ystävä.

2008-11-17T11:36:00.002+02:00

Työteko, perhettä kiertävä flunssa ja pienimuotoinen olkkariremppa häiritsee uhkaavasti bloggausharrastusta :)

Olohuoneremontti on siis vaan ihan pintasellainen, saa nähdä, koska kesästä asti keittiön tason alla odottanut olkkarin lattia vielä pääsee paikoilleen....toisaalta tuossa paketeissahan se säilyy niin kivana ja siistinä, naarmuuntumattomana, että mitä sitä kiirehtimään..Mutta siis kuvia seuraa jälestäpäin tuosta tämän vaiheen tilanteesta, kunhan saan remonttikohdetta raivattua sen verran, että kehtaan siitä kuvan tai kaksi napata...nyt se vaikuttaa lähinnä siltä, kuin jätelavallinen kirjoja, leluja ja torkkuhuopia sun muuta sälää olisi kaadettu keskelle lattiaa...

Jos työnteko häiritsee bloggammista, häiritsee se myös siivoomista (jota tunnetusti muutenkin rakastan, eiks niin) ja lasten kanssa olemista, harrastuksia, parisuhdetta jne. Olen ehkä kysynyt tätä ennenkin, mutta kuka viisas on keksinyt, että meikäläisen työnteko täytyy tapahtua välillä 8-16 ja päivän on kestettävä 8 tuntia ja tapahduttava ma-pe...? Mä lähtisin heti kannustamaan ideaa, että päivä kestää max 6 tuntia, päiviä on 3 ja näin kaksi ihmistä voisi tehdä yhden ihmisen työt. Palkka sais tietenkin olla sama, eikö? Päiväunet vois kuulua työaikaan, sillä kuka sitä nyt lounaan jälkeen jaksaa uurastaa, kovin tehokkaasti ainakaan, nukkumatta?

Helsinki - Finland --> Pretoria - South Africa

2008-10-29T17:13:00.004+02:00

Iso nippu asiakirjoja aloitti tänään taipaleensa kohti Etelä-Afrikkaa.
Nyt voimme vain odottaa sitä tietoa, koska meidän perheestä tulee kolmilapsinen "suurperhe" :)

Googlaa ittes

2008-10-25T17:37:00.002+03:00

Project Mamasta sain idean googlata itseäni omalla nimelläni ja tässä teille tiedoksi, kuka voisin esim. olla (tai mitä jos olenkin?):

- Rekrytointipäällikkö
- Agility-ohjaaja
- Kirkkoneuvoston kassantarkastaja
- Hammaslääkäri
- Musiikkipedagogi
- Äänimaisemien tutkija
- Köyliön Lallien jumppaohjaaja

Eipä siinä.

2008-10-19T18:37:00.003+03:00

Ruusunlehdet ovat kauniita vielä tipahdettuaankin. Samaa ei voi sanoa niiden saajasta, jonka silmäpussit tulevat kulman takaa esiin ensin ja sitten vasta itse nainen.

Sun sisällä on piilossa rock

2008-09-30T13:48:00.002+03:00

Tiätsä, sun sisällä on piilossa rock.
Se on siellä, sillä on siniset mokkakengät,
liian tiukat farkut ja kulahtanut prätkärotsi.
Sen tukka on aina vähän likasen näkönen
ja t-paidan bändi teki biisejä jo silloin kun synnyit.
Sen korvissa kimmeltää hopeaa ja rihkamaa,
liian kalliit korut tarttuis villapaitaan,
joutuis hukkaan.

Tiätsä, se rock ei mee sieltä minnekään.
Vaikka sun naama näyttää vanhalta ja sä käyt prismassa
ostamassa jauhelihaa viikonlopuksi, niin se on siellä.
Se on sun katseessa, kun sä kuulet sen biisin taas,
se on sun eleissä, kun sä huomaamattas muistat jotain,
jostain kaukaa.
Se on sun sielussa kiinni, sinne se jäi silloin joskus,
kun sä luulit, että kuolet ennen kolmeekymmentä.

Sä voit koittaa sitä pakoon, leikkii jotain,
mitä et oo, mutta se on sussa. Sen voima,
vahva rytmi ja väkevä virta, sussa se on.

Tiätsä?

United colours of the neighbourhood

2008-09-22T18:23:00.008+03:00

Anteeksi, oletteko nähneet aivojani?

2008-09-15T22:03:00.002+03:00

Kotiäippävuodet ovat salamyhkäisesti asentaneet aivoni sellaiseen moodiin, että koulutustilaisuuksissa bullshit-bingon pelaaminen ei meinaa onnistua, silppuri vaikuttaa erittäin vaativalta tekniseltä laitteelta ja ajatus viikon(?) päässä häämöttävästä puhelinhukista saa hien virtaamaan pitkin selkäpiitä. Silti eka työpäivä uudessa paikassa oli ihan jees.

2008-09-11T19:25:00.003+03:00

Jospa haastoi meemin tuoksinaan ja täällä sitä heilutaan sävelten seassa, musiikkikipaleiden eloa korjaten :) Eli seuraavassa Salanimen viiden hitin sarja, tällä hetkellä uppoaa mm. nämä esihistorialliset immeiset:

Freshlyground
Etelä-Afrikkalaista, hienosti soitettua poppiva, "jatzillisin ja soulillisin" vaikuttein, ihanata, ihanata!!

Genesis (jos sulle ei tämä linkin yli 7 minuuttinen pläjäys ole tuttu entuudestaan, niin kuuntelepa, et ole hetkeen kuullut yhtä vaihtelevaa ja tunnelmaltaan käsinkosketeltavaa biisiä, vaikka alku ei aivan lupaavalta kuullostaisikaan...Tää on vanha biisi ja tosi mahtipontinen, mutta aika vänkä kokonaisuus...kannattaa kuunnella..Tässä melkeen näkee sellaiset pienet elf-tyypit juoksentelemassa kuunvalossa jylhässä aarniometsässä :))

Bruce, sweet Bruce. Mitä sitä kiertelemään ja kaartelemaan. aim in löööv.

Poetseja ja erityisesti tätä kipaletta tulee kuunneltua voimakkaasti, tää on mun puhelimessa soittoäänenä :) (tää on joku huippuvideo, heh heh..mutta kipales on loistokas, sanat on todella hienot rokkikappaleen sanat, miltei täydelliset)

The Beatles mun IKI-IKI-IKI-suosikkini, ei liene aivan uusinta hittikamaa, mutta sitäkin varmemmin perusteellisesti hyvää ja oikeaa muzakkia.

Antakaa anteeksi, olen tylsä, en haasta, haastakaa ite ittenne ja laittakaa kommenttiboksiin ilmoitusta, niin tulen vakoilemaan teidän suosikkejanne!

Tuuliviiri rauhaton, ta-da-ta-da-taa

2008-09-11T14:07:00.002+03:00

Hups, työpaikka vaihtui lennossa, koeajan puitteissa onnistui moinen.
Tuli kuitenkin parempi palkka ja kiinnostavampi homma, joten nice :)

Aurinko paistaa, mikäs tässä tällä erää.

Tänään on se päivä

2008-09-03T09:23:00.004+03:00

kun joku jossain päättää, saammeko me vielä kasvaa perheenä kolmen lapsen ja kahden aikuisen kokoiseksi perheeksi. 6kk 3viikkoa ja 2 päivää* on sitä tietoa odotettu, saa nähdä saadaanko se tieto kerralla vai vieläkö pitää tehdä lisäselvitys ja ehkä myös sen lisäselvitys. Ja JOS lupa saadaan, siitä alkaa sitten seuraava odotus, toiseksi viimeinen, ennen SITÄ odotusta.

Eli olkaa nyt hengessä mukana, toivokaamme parasta, eikö?

* siitä kun adoptiolupahakemuksemme meni lautakunnan jonoon
(kaikkiaan noin 16kk kuukautta on mennyt tämän prosessin alusta tähän päivään)

EDIT iltasella: Ja tulihan se lupa sieltä! JEEEE!

Pala kakkua

2008-08-26T22:11:00.002+03:00

Voi kun oliskin..Mutta kaikki tuntuu hirveän vaikealle, vaihteeksi.
Työ on tavallaan ihan ok. Mutta ei sitten kuitenkaan. Odotukset oli jotenkin mulla liian korkealla sen suhteen, millaista se työ työnä olisi ja nyt kun olen sitä hetken (ja todellakin siis vain hetken) katsellut, mietin, onko se sen arvoista...Siis palkkaahan on aina kiva saada ja cv pysyy paremmassa kuosissa, sehän on totta. Ja totta on sekin, että lusmuta ei saa. Mutta onko se, että mielummin käpertyisi aamuisin sänkyynsä kaksi pientä kiukkupussia kainalossaan ja lukisi pari miinaajamanua, onko se vähemmän kuin tili ja ansioluettelo?

Näissä mietteissä.

Äiti, mä en tahdo mennä päiväkotiin

2008-08-18T21:57:00.002+03:00

Ensimmäinen viikko meni loistavasti, toisena alkoi tuittuilu ja hampaiden kiristely, kolmannella pääsi parku: Äiti mä en halua mennä sinne typerään päiväkotiin.

Äidin ensimmäinen työpäivä meni tänään kouluttautuessa uusiin tehtäviin ja sitä se on tulevatkin päivät ja viikotkin. Välillä tuntuu, että kyllä tämä tästä ja toisessa hetkessä itku pyrkii äidinkin silmään ja mietityttää, että miten ne maailmani navat siellä toisten hoidossa pärjäävät..Vaikka pärjääväthän ne. Viihtyvätkin. Mutta ennemmin tai myöhemmin tulee se hetki, jolloin lapsi(-kin) tajuaa, että tämä on nyt meidän uutta arkea, jokapäiväistä ja jatkuvaa, illat on lyhyitä ja aamulla pitää taas herätä aikaisin ja mennä sinne (typerään) päiväkotiin. Onhan siellä kivoja asioita, muistellaan ja listataan. Mietitään kavereita, hyvää ruokaa ja mukavaa tekemistä. Jutellaan ja halitaan ja äiti koittaa reippaana selittää, että HÖPSIS! Siellähän on mukavaa ja äiti on tosi ylpeä, kun pärjäät siellä niin kivasti! Ja tulee äitilläkin hetkiä, kun tulee kova ikävä, mutta kyllä me pärjätään - iltapäivällä taas nähdään! Ja voi kun vielä itsekin alkaisi tämän uskoa..

Pienempi viihtyy erinomaisesti ryhmässään ja tädit on ihania ja kaikki on hyvin, mutta siitä, miltä sen pienen rakkaan jättäminen sinne päiväkodin tädin käsivarsille tuntuu, ei pysty edes itkulta ja hampaitten kiristykseltä kirjoittamaan, vielä. Reippaana hymyillään ja itketään sitten vasta siellä kujalla, salaa, eiks niin?

Plakaatin arvoinen!

2008-08-01T08:34:00.002+03:00

Oi ja voi, kiitoksia Jospa tästä hämmentävästä kunnianosoituksesta :) Olen awardoitu.

Ojennan saman eteenpäin seitsemälle blogimaailman ruusulle, this award goes to:

Unikissa
Ruususen unta
Liivian talossa
Project Mama
Pot of rose tea
Neulova Narttu
*Paven kakut*

Synttäritytölle

2008-07-28T14:44:00.003+03:00

Me kaksi olemme samasta puusta.
Emme edes samasta maasta, alun alkaen,
mutta meillä on sellainen samanlainen,
väkevä henki ja räväkkä ote.
Sinä olet minun lapseni ja minä saan
olla sinun äitisi.

Aina en ole kauhean hyvä siinä.
Väliin saat minut näkemään punaista,
karjumaan, paiskomaan ovia ja tekemään
kaikki ne metkut, jotka sinäkin teet.
Sillä me olemme samasta puusta,
minä kirveellä veistetympi,
sinä kauniisti vuoltu, hiotumpi,
kaunis.

Minä taidan olla joku Saimaan rannalla
kasvanut koivu, ole sinä joku savannien
jalo puu, joka taipuu, muttei katkea,
vaikka elämä sitä väliin koittaa
kiivastikin taittaa.

Suuret tuulet meitä taivuttelevat,
pienessä, hennossa vireessäkin me
kaksi seisomme vierekkäin,
oksa oksassa, rinnakkain.

Rakastan Sinua, sinä pieni,
jolla vuosirenkaitakin on jo yhden käden sormet.

Lomareissulla pakottivat ostamaan

2008-07-26T19:58:00.006+03:00

..vastahakoisena tietysti koitin puhua järkeä, mutta tyhjille seinille tuntui kaikuvan. Voih harmi. Jep jep.

Ps. Paitsi Tilda-purkit sain Äireeltä :)

Jotain järellistäkin:
Pienemmälle tyttärelle hyvä haalari syksyksi.

Työn orjat sorron yöstä nouskaa

2008-07-21T13:39:00.002+03:00

..vai miten se nyt oli.

Pikkuisen vajaan kuukauden päästä loppuu meikäläisen vanhempain"vapaa" ja siirryn takaisin "aikuisten maailmaan". Lapsille löytyi todella hyvän tuntuinen hoitopaikka, mutta silti ahdistaa jo valmiiksi viedä tyttöset hoitoon, etenkin pienempi, vaikkei ihan enää vauva olekaan :) Mutta äitin vauva, aina ja aina, sittenkin.

Uusi työ on mielenkiintoinen, haastellinen, mitä kaikkea. Saan siinä käyttää myös koulutustani ja harrastuneisuuttani hyödyksi, joten sekin on kivaa. Silti jännittää, mietityttää, miten sopeudun pitkästä aikaa 08-16-elämään, opinko uudet työtehtävät, millainen on työpaikan henki, millainen pomo, millaisia työkaverit, sovinko joukkoon...Samoja juttuja miettii pian 5-vuotias päiväkodin aloittaja, joten toinen toistamme tukien :) Elämme jännittäviä aikoja.

Onko se kuitenkin niin, että lapset lakkaa itkemästä, kun äitit ja isät kerää itsensä ja lähtee päiväkodin portista pihalle? Alkaako ne leikkiä, askarrella, puuhata, popsia, opetella uusia juttua? Eihän ne vollota siellä koko päivää, eihän?

Ja onko se niin, että muutaman viikon päästä töissä alkaa tuntua tutummalle, kaikki ei enää jännitä ja ole kamalan uutta ja vaikeaa? Onhan?

Auttakkee, auttakkee, meidei, meidei.

Minä ja Bruce

2008-07-19T14:06:00.002+03:00

Bruce katsoi ihan selvästi juuri minua suoraan silmiin. Hän lauloi minulle pimeydessä tanssimisesta ja katsoi merkitsevästi. Sydän pamppaili ja jalat olivat vetelät hurmiosta ja kaikesta pomppimisesta ja vanhentuneeni tiedän, koska olkapäät kipeytyivät kaikesta aaltoilusta ja hurraan huutamisesta, mobilaat auttaa.

Teininä syttynyt rakkaus roihahti henkiin Olympiastadionilla, kun meidän Bryys heitti bensaa syömmen liekkeihin. On se. Ihana.

I'm a driver, Yes I am.

2008-07-08T23:54:00.002+03:00

Kortti tuli kuin tulikin! En olisi uskonut!
Mutta nyt sitten kova harjoittelu omalla autolla, kaikki siinä tuntuu niin erilaiselle, kuin autokoulun tuliterässä, mutta kaipa tuohon tottuu..?
Jee.

Flower Power

2008-07-04T07:55:00.003+03:00

ps. ja jottei totuus unohtuisi, ensi ti inssiajo, pitäkäähän peukkuja!

Hurlumheitä & pari kätevää vinkkiä

2008-06-22T23:21:00.003+03:00

Päivä mennä hurahti huvipuistossa ja kuin huomaamatta olimme kieppuneet, heiluneet, vatkanneet ja liukuneet kuusi tuntia auringossa. Seurauksena oli palaneita poskipäitä, kaksi lopen uupunutta lasta, josta melkein viisivuotias piti kärrätä rattailla ulos puistosta, kun ei omin jaloin enää jaksanut :) Pienempikin oli niin loppu, että unohti jopa pitää illan huutokonsertin eilen pois luovutetun tutin kaipuustaan, keskittyi vain puolihysteerisenä jutustelemaan ja hihittelemään, miettien varmaan, että mitä kummaa tänään oikein tapahtuikaan? Hauskaa oli, kului jäätelöä, vettä ja aurinkorasvaa (rahasta nyt puhumattakaan, kuka hitto ne huvipuistot oikein hinnoittelee, melkoista riistoa, ei voi muuta sanoa, vaikka hauskaa olikin...)

Sitten vinkkiosuuteen.

1. Älä jätä peruuttamatta autokoulun teoriakoetta heti aamusta, jos olet edellisen yön oksentanut ja ripuloinut holtittomasti ja vielä katsastuskonttorille kävellessäsi täriset kuumeehorkassa. Silloin voi tulla vastattua mm. että vihreillä valoilla ON EHDOTTOMASTI pysähdyttävä, että tien vieressä flegmaattisen näköisenä seisoskeleva poliisi on syy miltei hätäjarrutukseen ja että nuolivalolla on lukuisia väistettäviä...Ei näin. Nyt sitten tyhmästä päästä kärsii taas koko lompakko, kun uusintakoe häämöttää viikon kuluttua. Nooh..

2. Älä koskaan usko kommenttiboksisi vinkkeihin ja ala pelata mitään, mitä siellä kehoitetaan kokeilemaan , jollet halua viettää mittavaa osaa päivästäsi kiroten kenttää 19.

Rauhallista Juhannusta!

2008-06-20T20:18:00.005+03:00

Juhannusyön tihentynyt vihreys
tihentynyt sinisyys
kätkee olentoja
joita emme näe.

Sirkka Selja

Älä nyt vain hyvä ihminen tätä ala pelaamaan...

2008-06-16T19:08:00.001+03:00

Get the Bubbles widget and many other great free widgets at Widgetbox!

Maailmassa monta on kammottavaa asiaa...

2008-06-08T14:48:00.003+03:00

Kuten:

tämä

tämä

tämä

noin niinkuin aluksi. Mikä meitä ihmisiä oikein vaivaa..?

Say CHEESE(cake)!

2008-06-07T11:23:00.003+03:00

Marien blogista löytyi mahtava Juustokakun ohje, jota tein, vähän muunnellen ohjetta. Mutta Kyllä oli Hyvää!

Itse lisäsin tuohon ohjeeseen täytteeseen purkillisen rahkaa + 1,5 dl sokeria ja päällisen tein upean värisestä valmiista vadelma-persikkakeitosta (joka oli vähäkalorinen, joten sittenhän tää kermaa, tuorejuustoa, voita ja hoikentavia diggestive-keksejä sisältävä kakku on lähes laihduttava!!!)

"Ketä sä nyt väistät?" ja muita arvoituksia

2008-06-05T22:43:00.004+03:00

Autokoulu "soljuu" eteenpäin, tosin "soljuu" sanan tilalla voisi käyttää myös muutamaa muuta tekemistä ilmaisevaa sanaa, kuten "tökkii", "sammaltaa", "hypähtelee", "nykii" jne..tiedätte varmaan / osaatte kuvitella.

Minua on siunattu myös aivan käsittämättömän suulaalla opettajalla, joka keskittyy ajotuntien opetuksen lomassa mm. kertomaan jatkuvanapuheentulvivanavirtana (vaihda ykkönen) omastamusiikkimaustaanlapsistaankoirastaan (ja kakkosta silmään) vaimostaanpariisinmatkastaanmoottoripyörästään (ja ketä sä nyt väistätkään? Ai niinkö? et kuule väistä. Katso vaan sinne oikeelle) ja tietenkin mukaan on saatu myös ripaus kunnon tytöttämistä tyyliin: säootniintottunutolemaanpomovarmaankotonakunsäootäitijavaimoettänyt
säsittenjoudutoleenvähänniinkuorjanasemassatässäkoitakestää
(jarrutatko,ole kiltti)

Jos ei tuosta autokouluopettajien liiton kunniajäsenestä muuta iloa ole, niin se, että haluan päästä tuolta koulusta mahdollisimman pian pois, joten on kai pakko koittaa sisäistää kaikki se, mitä omaelämänkerrallisen kerronnan lomassa tipahtelee, arvoituksina kysytään tai tiedonjanoisille armosta annetaan.

2008-06-05T20:28:00.003+03:00

Pakko saada

2008-06-03T13:43:00.001+03:00

Nimittäin tällainen.

Sunnuntailounas

2008-06-01T14:39:00.002+03:00

2-vuotiaan, atopiansa vuoksi ketsuppikiellossa olevan, tyttären näkemys herkullisesta sunnuntailounaasta, kun aikuisten silmä välttää..

2008-05-30T23:28:00.005+03:00

Uskomatonta, miten uimakoulun opettajan viheltäessä pilliin, pienet uimakoululaiset ampaisevat pois altaasta siistiin parijonoon ja tepsuttavat tädin perässä kuin ankanpoikaset pois altaalta tunnin päätteeksi.

Ei ole nimittäin yksi tai kaksi kertaa, kun se normaali kaava menee jotenkin niin, että :
"No niin..kohta sitten lähdetään..."
"EIIIIIII!!!!"
"Niin mutta kohta, että rupeat valmistautumaan.."
"ENKÄ!!!"
"No vielä pari laskua, sitten mennään!"
"Viis!"
"Eikun pari, viis ei ole pari"..
"Viis."
"Hyvä on, viis. Mutta sitten mennään!"

Mutta nyt on talossa sitten ihan oikea Varhaistaitomerkin haltija! Osaa sukeltaa kuin pieni delfiini (melkein ainakin), vaikkei vielä uida osaakaan :O)

2 v

2008-05-29T20:51:00.003+03:00

Tänään Pikku Päivänsäde täyttää 2 vuotta. Tosin Pikku Päivänsäde on selvästi tutkinut almanakkaansa ja huomannut, että ahaa! täytän siis pian 2, joten on aika aloittaa 2 - 28 vuotiaaksi kestävä kausi, jota kutsutaan yleisnimikkeellä uhmaikä. Uhmaikä sisältää jatkumossa toisiaan saumattomasti seuraavia, sangen mielenkiintoisia ja vanhempien hermoja kehittäviä jaksoja, jotka erottaa toisistaan siten, että vaikka ongelma jatkuu muuttumattomana, nimi vaihtuu. Puhutaan ensin 2v-uhmasta, sitten todetaan lakonisesti, että "sellaista se on kun on 3", sen jälkeen alkaakin "ai se on 4v, ymmärrän, otan osaa"-kausi, kohta ollaan jo eskariuhman kynnyksellä ja siitä sitten esimurrosiän kautta murkuksi, nuoreksi aikuiseksi (haista itte), aina hitaasti irtautumis-, aikuistumis- jne kriisien kautta siirrytään seesteiseen kolmikymppisyyteen (ja pah. Korjaan: PAH!!!)

Mutta. Pikku Päivänsäde paitsi
-kirkuu kuin päätä leikattaisiin, jos tutti (josta suuhygienistin mukaan olisi pitänyt luopua jo aikapäiviä sitten. Noh, totean ylimalkaisena äiti-ihmisenä, vien lapsen mielummin oikomishoitoon kuin psykiatrille..) katoaa näköpiiristä
-juoksee joka paikkaan, samalla ISOsiskolta opistusti lällättäen: LäLLÄLÄLLÄLIIIIEEEEOOOO" tuulen nopeudella, kaataen keskikokoista koiraa pienemmät esteen tieltään
-piilottaa kännykän pesukoneeseen, uhkaa pestä digitalikameran nestesaippualla ja uittaa isin autoavaimet vessanpöntössä
-heittäytyy, repii, raapii, potkii ja vääntäytyy tarvittaessa tiukalle kaarelle

myös
-halaa ja antaa ison, märän muiskun otsaan
-oppii puhumaan sellaista vauhtia, että vauvakirjasta loppui sivu ennen aikojaan (ihmelapsi, kyllä, kyllä)
-on ketterä ja ihailtavan taitava liikehtijä
-näyttää niin suloiselta, kuin pieni maailmannapa nyt vain voi
-on kovin ihana, noin kaiken kaikkiaan

Onnea, Pieni Rakas, kylläpä aika rientää, kun saa olla kanssasi!

Ajotunti nro 1: Hysteeristä ratin puristelua ja ulottuvuuksien viidakko

2008-05-21T16:42:00.003+03:00

Pitää toivoa, että näille jutuille voi vielä jälkikäteen naureskella :O)

Tänään oli ajotunti nro 1. Ensin opettaja karautti sivummalle parkkikselle, jossa sain harjoitella käynnistämistä ja liikkeelle lähtöä, kokeilla vähän vaihteita ja sekoilla polkimissa. Ilmeisesti ajo-opettajalla ei kuitenkaan ollut a)itsesuojeluvaistoa tai b)halua elää tai c) oli kauhee adrenaliinivaje, koskapa hän sitten hetken parkkipaikalla soosailtuamme käski ajaa tielle. Ja minä paniikissa tottelemaan. Ja siitä sitten pikkuhiljaa kohti kaupunkia..Olipa onni, että on hällä ne polkimet siinä vieressä, muutaman kerran niitä kyllä todella tarvittiinkin..

Eikö olisi jotain tössykkä-autokoulua, jossa saisi ensin puoli vuotta ajella siellä parkkiksella vaan? Haluaa semmoiseen!

Ja miksei kukaan ole kertonut, että eihän sitä voi kuin arvailla, kuinka lähellä ajelee vastaantulijoita ja oikeaa reunaa? Miksi tällainen möllerö pannaan painaltamaan ekalla tunnilla mukulakivikatua, jonka kapeille reunoille on molemmin puolin parkkeerattu autoja, kysyn vaan? No, kyllä se opettaja selittikin jotain siitä, miten nopeammin pääsee hommaan kiinni, kun sekaan vaan mennään, mutta en kuullut tarkasti, kun veri kohisi korvissa ja rystyset oli valkoisenaan, kun piti puristaa rattia kuin hukkuva pelastusrengasta.

Huomenna taas, ehkä kannattaa pysyä kotona tuossa kuuden pintaan, jos ei ole pakottavaa tarvetta lähteä liikenteeseen..

2008-05-20T21:30:00.003+03:00

2008-05-18T15:12:00.002+03:00

Isompi Lapsi aloittaa huomenna uimakoulun! Uskomatonta. Se vauva! Nyt se on iso uimakoululainen! Ja minä..keskiviikkona ensimmäinen ajotunti, joten pysykää poissa kaupungilta ja sen laitamilta, jos mahdollista, en kerro kaupunkia, että on teilläkin vähän jännitystä elämässä :) Näin mm. painajaista, että ajoin jonkun päälle, että hyvin menee, kiva kiva..

Pitäkää peukkuja!

Vanha on kaunista

2008-05-14T13:50:00.002+03:00

Olen aina haaveillut, että kun olen vanhempi, olen sellainen kaunis, seesteinen aikuinen, jota ihaillen katsotaan ja mietitään, että kylläpä siinä on ihminen säilyttänyt charminsa. Tai siis kuvittelin, että ehkä sitä charmia minulle kehittyy vanhemmiten. Nyt on mittarissa 32 ja tajusin yksi päivä auton peiliin katsoessani, että hyvänen aika, kuka on tuo vanha akka tuolla? Ei se näytä miltään kolmikymppiseltä, se näyttää elähtäneelle eukolle! Silmänympärykset on koristautuneet juontein ja iho on siitä silmien ympäriltä ohentunut siihen malliin, että kohta hyvässä kasvussa olevia silmäpusseja ei kätke enää mikään. Vartalo kun on vielä kuin säkillinen perunoita (aika iso säkki) ja kaksoileukakin on muuttunut kolmoisleuaksi, niin jotain tarttis tehrä.

Auttaiskohan kuumailmapuhallinen ja metalliskrapa? Vai pitääkö turvautua johonkin järeämpään?

Auttamatta on siis edessä se, että pitää oppia elämään itsensä kanssa näin ja lakata haikailemasta vanhaa naamaa, joka sekään ei ehkä ollut sieltä kauneimmasta päästä, mutta olihan kuitenkin vielä nuori. Nyt vaan sitä charmia hankkimaan, onko ideoita, missä sitä myydään? Ei sais olla kauheen kallista, kun on p.a.

:)

2008-05-13T09:50:00.001+03:00

Jos ei näillä sydän sula, niin millä sitten?

2008-05-12T12:45:00.003+03:00

Jotain ajattelemisen arvoista:

2008-05-11T23:58:00.002+03:00

Sir Ken Robinson: Do schools kill creativity?

Hyvää Äitienpäivää

2008-05-10T23:08:00.001+03:00

Hyvää Äitienpäivää Sinulle Äiti,
joka heräät jo ennen isää ja lapsia,
leikit nukkuvaa ja iloitset lasten ja isän
onnentoivotuksista, kakunpalasta,
hymyistä ja halauksista.

Hyvää Äitienpäivää Sinulle Äiti.
jonka lapset ovat jo lentäneet pesästä,
ovat kuka missäkin, maailmalla,
mutta silti aina lapsiasi,
sinä silti aina äiti.

Hyvää Äitienpäivää Sinulle Äiti,
joka et vielä äiti olekaan kuin haaveissasi.
Jaksa uskoa ja toivoa,
äiti voi olla niin monella tapaa,
jos ei se perinteinen tyyli Sinua varten ollutkaan.

Hyvää Äitienpäivää Sinulle Äiti,
jonka lapsi on poissa.
Sinä tiedät, mitä on rakastaa ja menettää,
olla Äiti näkymättömälle lapselle,
joka on Sinulle aina tässä, ihan lähellä.

Hyvää Äitienpäivää Sinulle Äiti,
jonka koti on kadulla, kattona taivas.
Olkoon tämä päivä Sinulle
armollinen ja peloton.

Hyvää Äitienpäivää Sinulle Äiti,
jossain kaukana, jonka vatsassa kasvoi lapsi,
joka tänä Äitienpäivänä tuo minulle
kortin, nauraa ja halaa, jolle minä olen äiti.

Salanimi

Persoonallisia häiriöitä

2008-05-09T20:34:00.004+03:00

Minä olen
vähän liian kyyninen,
vähän turhan sarkastinen
ja pikkuisen hallitsematon.

Mies on
vähän turhan hemmoteltu
hiukan kaavoihinsa kangistunut
ja jokseenkin huono riitelemään.

Lapsetkin on
vähän liian lellipentuja,
jokseenkin äkkipikaisia,
helposti kiehahtavia.

Sitten tässä talossa on paljon rakkautta.
Suoraan täällä puhutaan, vähän turhan kaunistelematta.
Joskus täällä huudetaan niin, ettei seinät pidä ääntä sisällään,
joskus nauretaan niin, että mahaan sattuu.

Joskus täällä itketään.
Kurjia, liian suuria asioita.
Vaikeita alkuja, matkoja ja pakenevia tavoitteita.
Surraan niin, että kuuluu ja tuntuu.

Ei täällä ole muuten kovin siistiäkään.
Taitaa olla roskakaapin lattiakin pesemättä, edelleen.
Täällä koitetaan hoitaa elävät ensin
ja toivotaan, että se olisi riittävästi.

Remontti jatkuu part 3 - kaikkea pientä

2008-05-08T15:22:00.005+03:00

Kuvatus ruokapöydän toisesta puolikkaasta, se toimittaa nyt tason virkaa ruokakaapin alapuolella, varsin onnistuneesti:

Mies nikkaroi paneeliovia, minä maalaan ja laitoin vetimet, joista toinen jäi irti kun tuli oksankohta vastaan, minä heikko, pieni (heh) nainen...

Viimeisinpänä, vaan ei vähäisimpänä, Herra Pakarinen on saapunut paviljonkiin:

Remontti jatkuu part 2

2008-05-05T11:53:00.010+03:00

Nyt on seinät maalattu, lattiaan laitettu erehdyttävästi lautalattiaa muistuttava aito laminaatti :), rustiikki sellainen, ja listoituskin on käynnissä...Ikean reissulta mukaan tarttui komea lautashylly ja PALJON pikkusälää, mutta nyt keittiö on tosi lähellä jo ihan meikäläisen unelmakeittiötä, paneeliovia valmistuu pikkuhiljaa ja maalaisromanttinen/rustiikkinen, mutta väritykseltään valko-vaaleansininen keittiö alkaa olla pian "pydessä"..Ainut huono puoli keittiössä on se, että nyt kaikki muut huoneet näyttävät rönttöisille ja niiden kimppuunkin on käytävä, lompakon sisällön puitteissa tietysti :O)

Kuvia, VAR SÅ GOD:

Hyvää Vappua

2008-04-30T22:37:00.004+03:00

Terveisiä perheestä

2008-04-25T16:09:00.006+03:00

Tässä muutama viikko takaperin pyyhkäisi "mä-kerron-nyt-sulle-kuule-mitä-mieltä-mä-susta-olen-oikeen-todella-ja-
kaadan-mun-vuosien-patoumat-sun-niskaan"-tuuli sähköpostiini ja herätti ensin orastavaa hilpeyttä, sitten hämmennystä, suuttumusta ja turhautumista. Nyt olo on muuttunut pettyneeksi ja epäuskoksi. Purkauksen lähettäjällä tiedän olevan niin paha olla, etten varsinaisesti "ota itseeni", enkä aivan totena joka sanaa lukenut, mutta se mikä yllätti minut täysin, oli se, että ihmiset, joihin luulet voivasi luottaa kuin muuriin, jotka eivät väisty rinnaltasi koskaan, koska ovat sentään..noh..sanotaan vaikka "hyvin läheistä sukua", väistyvätkin salamana aina siihen suuntaan, mistä sillä hetkellä suopeimmin suitsutetaan. (tiedän, että tämä postaus on suurimmalle osalle täyttä hepreaa, mutta kirjoittaminen on jokin keino pysyä itsensä kanssa ruodussa, niin kirjoitan tätä nyt tänne). Raivostuneen Sukulaisen "työparina" esiintynyt Uhrautuva Sukulainen näytteli tilanteessa tietämättään suurempaa roolia, kuin ensikatsannolla uskoisi. Hän suoritti Petoksen, rikkoi kirjesalaisuutta ja ennen muuta kätkeytyi marttyyrin viittaan, jättäen jälkeensä pahan mielen, surun ja pettymyksen. Ei haittaa, vaikka tekee kipeää. Mutta joku roti se olla pitää. Tunnen itseni lähinnä naiviksi hölmöksi, kun olen ollut niin "lapsuudenuskossani", luullut, että välittäminen on aitoa, luullut väärin.

Korneinta tuossa saamassani viestissä oli se, miten hyvässä hurmoksessa kirjeensä kirjoittanut lähettäjä eli selvästikin siinä uskossa, että hänellä on jotain "suurempaa tietoa" asioista. Olisi ollut miltei naurettavan helppoa sivaltaa sanansäilällä takaisin, vajota siihen samaan lankaan ja kertoa kaikki se, mikä vuosien varrella on sanottu ja tehty. Mutta koska halu suojella kuin vahingoittaa on suurempi ja kunnioitus muita asioihin liittyviä ihmisiä ja heidän sanomisiaan tai sanomatta jättämisiään kohtaan on olemassa, niin tyydyin vain kiehumaan sisäänpäin. Toisaalta se, mitä olisin halunnut vastata, olisi sisältänyt kliseisiä lauseita tyyliin: "kuinka kukaan voi olla noin täynnä patoutunutta vihaa kaikkea kohtaan" tai agressiivista piilo**tuilua tyyliin: "nyt kipin kapin lääkekaapille", eli kumpikaan näistä ei olisi muuttanut mitään, vain ehkä huonompaan suuntaan. Ja koska tarve sanoa näköjään minussa on, teen sen nyt sitten tässä. Ehkä raivostunut sukulainen joskus eksyy tänne ja "valaistuu" luettuaan mielipiteeni, tai sitten ei. Ehkä ei.

Päätän raporttini täältä tähän ja suuntaan katseeni huomiseen retkeeni "paikkaan, jossa kaikki on ok, siellä aina aurinko paistaa ja seinätkin ovat ah' niin vaaleat".

Puurtaos, puurtaos

2008-04-21T23:23:00.004+03:00

Kauan jahkattu keittiön pintaremppa on virallisesti aloitettu! Keittiön symppis, 70-lukulainen, oranssi, retrojen retro muovimatto saa nyt väistyä uudemman lattian tieltä ja seinät saavat uutta maalia pintaan ja uuden tapetinkin. Keittiökaapistojen ovet meinaamme uudistaa näpsäköinä pikku nikkareina ihan itse, niistä myöhemmin tilannekatsausta, kun päästään sinne asti. Nyt lähinnä aika kuluu vanhoja tapetteja repien ja toisesta päästä seiniä maalaten.

Koko perhe (paitsi minä - toivotaan, että asian laita myös näin säilyy!!) on ollut kuumeessa ees ja taas ja yskivät raukat keuhkojaan pihalle..Ressukat. Puolikuntoista miestä saa kai kuitenkin pakottaa remppahommiin, edes vähän?

Se on talvi taas täällä

2008-04-15T09:45:00.003+03:00

On melkoiset kevätsäät. Lunta on vaikka muille jakaa ja voi vain kiittää hiljaa mielessään, ettei tänä(-kään) vuonna mies ehtinyt vaihtaa kesärenkaita ennen kuin takatalvi iski taas keskuuteemme. Mielenkiintoiseksi on mennyt elämä, kun jouluna on maa mustana ja nurmikko kasvaa ja vappua lähestyttäessä saa kaivaa lumikolat varastosta esiin. Sitä se Al jo tiesi kertoakin.

Kuka käski odottaa 32 vuotiaaksi....

2008-04-06T19:59:00.003+03:00

...ajokortin ajamisen kanssa? Nyt sitten lähiviikkoina pitäisi aloittaa ja voitte uskoa, että olen nähnyt jo kaikki mahdolliset kauhukuvat siitä, miten koko hommasta ei tule mitään ja jos säkällä sattuisin kortin saamaankin, niin sitten tietysti ajan heti kolarin (ehkä useita?) ja pahimmissa skenaarioissa tapan itseni tai jonkun muun auton ratissa. Onko niin, että ei pitäisi ruveta leikkimään kohtalollaan, vaan tyytyä ajokortittomuuteen loppuiäksi, vai onko aikuisena vielä mahdollista saada kortti, oppia ajamaan ja vielä tottuakin siihen niin, että se sujuu??? Kokemuksia, anyone?

Hyvää Pääsiäistä

2008-03-21T00:13:00.001+02:00

Valo on tullut takaisin

2008-03-21T00:04:00.008+02:00

Elämä ikkunan takana

2008-03-18T23:20:00.003+02:00

Se sanonta, joka väittää vähemmän kaunopuheisesti, ettei elämässä ole pakko kuin kuolla ja p**kantaa, valehtelee. Montaa asiaa on pakko. On pakko herätä, pakko sietää päivän tapahtumat sellaisenaan silloin, kun ei niihin voi itse vaikuttaa, rutiineja, arkea on pakko opetella kestämään. Rahaa on pakko olla. Jos ei ole töissä, niin jostain sitä on saatava, edes sen verran, että pysyy limpussa. Itsensä kanssa on pakko oppia olemaan. Jos ei opi, on elämä kaksin verroin hankalampaa ja silloin on pakko sietää epämukavuutta. On pakko silloin tällöin törmätä inhottaviin tyyppeihin. Joskus on pakko ottaa vastaan kritiikkiä. Joskus on pakko odottaa. Pakko sietää epävarmuutta. Pakko uskaltaa. Lakeja on pakko noudattaa. Ravintoa on pakko saada. Hengen ja ruumiin.

Me noustaan joka aamu ennen seitsemää
Isä tuskin aamukahvin juoda ennättää
Kun se työhön jo kiiruhtaa
Tehtaanpiipun takaa nousee aurinko
Aamuvuorolaiset ahkeroivat jo
Liukuhihnalta leivän saa

Mä painan nenän vasten kylmää ikkunaa
Ja katson ulos elämään
Jos voisin peiton alle jäädä nukkumaan
En haluaisi mennä mihinkään

Mietin miksi aina täytyy kouluun ennättää
Enää tuskin koskaan ehdin leijaa lennättää
No kenties ahkeruus palkitaan

Mä painan nenän vasten kylmää ikkunaa
Ja katson ulos elämään
Jos voisin peiton alle jäädä nukkumaan
En haluaisi mennä mihinkään

Hiljaa, hiljaa, lumihiutaleet leijailee

Mä painan nenän vasten kylmää ikkunaa
Ja katson ulos elämään
Jos voisin peiton alle jäädä nukkumaan
En haluaisi mennä mihinkään

Leevi & the Leavings

Ostoksia ja omenapiirakkaa

2008-03-17T09:56:00.003+02:00

Olipa kerran aurinkoinen sunnuntai

2008-03-09T13:41:00.004+02:00

Salanimen tyypit part 207

2008-03-01T23:55:00.003+02:00

Hoo MOILANEN
Ihan kuistilla. Pitkät piuhat. Kaikki valot päällä, muttei ketään kotona. Ei tajua vitsejä, eikä osaa niitä kertoa. Pitää vääntää rautalangasta. Tarvitsee kanssaihmisiltään jatkuvaa tukiopetusta. Perässä vedettävä.

Nii Vissii
Vaikeuksia päättää asioita. Arpoo, miettii, venkslaa ja vaihtaa niin kauan, ettei enää itsekään tiedä, mitä haluaa. Saa asian kuin asian hetkessä monimutkaistumaan, kun ei voi koskaan olla ihan varma. Kaikki on aina ehkä, kenties tai vissiin. Ympäripyöreä.

Pääpiru
Juonitteleva, selän takana juoruileva, manipuloiva porsas. Osaa kiemurrella vastuusta ja ei sano koskaan mitään päin naamaa. Vierittää syyn toisten niskoilla ja käärii voitot, hyödyn ja mielihyvän liiveihinsä.

Henkinen Sumo
Junttaa. Tuijottaa kumoon. Pieksee sanansäilällä. Tämän tyypin rinnalla tunnet itsesi hetkessä mitättömäksi nollaksi. Pystyy parilla lauseella pilaamaan viikon kuin viikon. Itseriittoisuus voi olla heikoimmille hämmentävää.

Joku Raja
Etäisyys on hyvästä. Ei ruveta turhan kaverillisiksi, moikkaillaan vaan ja silleen. Jotain ylimalkaista voidaan puhua, mutta älä tuu mulle avautuun. Työntää luotaan.

Ikä-Pissis
Lantiofarkut, pylly saattaa näkyä kyykistyessä. Korkokengät. Liian lyhyt toppatakki, masu näkyy. Tukka on pitkä ja pörröllään. Syö purkkaa ja vetää Belmonttia. Pinkkiä huulipunaa ja ässä suhahtelee. Kuopus on juuri aloittanut ammattikoulun parturi-kampaamo-linjalla.

Ei naurata yhtään -setä
Hirvee tosikko. Vetää joka asiaan aina "vakavasti puhuen"-jokerikortin. Nolaa tunnelmankeventäjät. Saattaa olla taipuvainen tyhjänpäiväiseen jankkaamiseen.

2008-02-14T13:54:00.001+02:00

Vastaan haasteeseen: Koska meitä käsketään

2008-02-05T22:40:00.000+02:00

Ideoi 5-10 kurssia, joille haluaisit osallistua, ja haasta viisi muuta jatkamaan meemiä. Koska kurssille on kuulemma kivempaa osallistua kavereiden kanssa, ota omalle kurssilistallesi mukaan yksi haastajasi kursseista, jolle haluaisit myös osallistua.

1. Jospan häikäisevästä kurssitarjottimesta meikäläinen valitsee tietenkin...tatatadaa: **** på andra inhemska. Tällä kurssilla otamme kaiken irti kaksikielisyydestä! Kuulet alustuksia oman kotikaupunkisi historiasta, kulttuurista ja taide-elämästä toisella kotimaisella kielellä, sen jälkeen keskustellaan aiheista på båda inhemska språk.

(Oikeasti voisin osallistua Jospan kaikille kursseille, koska hän oli tietämättään räätälöinyt kurssit minulle :O), mutta olen aika onneton ruotsissa, mutta tykkäisin osata sitä tosi hyvin, koska se on kiva kieli, jossa on kivoja sanoja ja minusta on hauskaa puhua sitä yksin, miehen kanssa ja ehkä myös tällä kurssilla, jonka Jospa nyt järjestää HETI! hihi)

2. Talouskoulu tumpeloille. Kuinka pidän yllä järjestystä kodissa. Marttaliiton vierailuja ja luentoja, rahankäytön peruskurssi, liinavaatteiden taittelua, taikinajuuren säilyttäminen elävänä, mankelointi ja erilaiset kodin puhtaanapitoaineet ja -liinat aakkosittain ja maalaisjärjellä selitettynä. Yksinkertaistettu kurssiversio 1.1 sisältää vaihtoehdon, jossa voi palkata kotiin siivoojan toisista kurssilaisista naurettavaan hintaan, ikäänkuin harjoittelijaksi...

3. Nyt kaikki v*ttuilemaan. Pahasti sanomisen peruskurssi meille, jotka on kasvatettu nöyriksi ja kilteiksi, mutta joiden sisällä kiehuu. Opetellaan nälvimistä, tölväisyjä ja koppavuuksia, ilman huonoa omaa tuntoa. Kurssin tavoitteena on tasapainottaa perhe-elämää, koska tasainen paineen purkaminen ympäristölle ilkeilemällä vähentää tutkitusti kotona kiukuttelua ja miehelle rähjäämistä.

4. Elä peittele -viikonlopun mittainen intensiivijakso meille, joilla ihan oikeasti on jonkin sortin vakaumus, mutta jotka helposti vähättelevät sitä, laskevat siitä leikkiä ja tuntevat sitten kotona vällyjen alla huonoa omaa tuntoa siitä, etteivät vain voi olla sitä, mitä ovat ja uskoa siihen, mihin uskovat. (Kurssilla ei pakoteta pitämään Jeesus pelastaa -paitoja, mutta jos haluaa, niin saa, eikä kukaan pilkkaa.)

5. Kieriskellään itsesäälissä. Oletko koskaan haaveillut, että viikon ajan saisit olla niin huono, onneton, tyhmä, ruma ja kieroon kasvanut, kuin oletkin? Tässä on tilaisuutesi! Itsesäälissä-kieriskely-retriitti on tarkoitettu jokaiselle, joka on kyllästynyt siihen, että itseään pitää ottaa niskasta kiinni ja marssia reippasti jumppatädin rummun tahtiin. Nyt saa vollottaa, vänistä ja voivotella, sillä melkoisia reppanoitahan tässä ollaan, myönnetään se reilusti.

6. Älä tutki lääkärikirjoja. Kurssin tavoitteena on auttaa luulosairaita, joiden paha tapa on lukea lääkärikirjoja ja sitten sairastaa vuoroin jänisrutto, vuoroin aivokuume, koska kaikki oireet täsmäävät. Kurssin lopussa valatilaisuus, johon myös sukulaiset voivat osallistua.

7. Puhelimeen ei ole pakko vastata -kurssi. Jokaiselle meille, jotka olemme unohtaneet, että silloin KAUAN (n. 10-25 vuotta sitten) kun kaikilla ei ollut kännykkää, ei ihmistä saanut kiinni, jos tämä ei vastannut lankapuhelimeen. Silloin istuttiin, kirottiin ja odotettiin, koska voi voi, ei ollut Elsa kotona, joten en nyt voi kysyä Elsalta joka asiaan mielipidettä. Opetellaan kirjoittamaan vanhanaikaiseen tapaan kirjeitä (kynällä) ja harjoitellaan kohteliasta puhelinkäyttäytymistä (ts. puhelimeen ei saa huutaa: missä sä olit mä oo soittanut ainakin 27 kertaa viimesen tunnin aikana ja laittanut 12 tekstaria ja 3 meilii, mutta siis yks ei niinku viitti vastata!)

Haastan Unikissan, Puhdin ja kaikki muut, jotka haluavat tämän tästä napata :O) Laittakaa ilmoa kommentteihin, niin käyn vilkaasemassa :O)

Hirvee Stressi

2008-02-03T17:19:00.000+02:00

Välillä iskee Hirvee Stressi. Jos ei ole oikeaa aihetta Stressiin, Salanimi kyllä keksii sellaisen, helposti. Viimeisen viikon stressilistan TOP 10 on ollut seuraava:

- miksi ei voi voittaa lotossa? miten niin ei voi? miksi se ei voi osua meille?
- ai kauhee, kun olen lihava. pitäis varmaan laihduttaa, ihan oikeesti. jos viittis.
- mihinköhän kouluun sitä lapsensa laittaisi? Laittaisko lähimpään (sekin kaukana) vai mihin perustaisi valinnan? Lapsi on 4. että on vielä aikaa hetki miettiä..
- oi oi kun täällä on sotkuista. jaksaisko siivota? ei...teen vain yhden tilda-homman ensin...
- koska on oikea aika mennä töihin? Haluisin olla lasten kanssa kotona mahdollisimman pitkään. painiskellaan tässä nyt sitten tämän asian kanssa. vaikka sisimässäni tiedän, että tämä aika on niin lyhyt, kun lapset ovat pieniä.
- voi kun kaverit saisi pian lapsitiedon. en halua, että ne joutuu enää riutumaan odotuksen alhossa. stressaamalla voin varmaan (jep) nopeuttaa tätäkin asiaa?
- saadaankohan me koskaan kolmatta lasta? voi saatais nyt..ei me varmaan ikinä saada. (sitten hillitön itkuvirsi tähän päälle, kolme tuntia vollotusta ja pää kipee, päälle vähän suklaata ja jo on parempi fiilis!)suklaan syönnin päälle voi kokea syyllisyyttä sitten siitä, että a) kehtaa marista, kun on 2 tervettä lasta jo saanut, olisin onnellinen! b) pitikö sitä suklaata taas syödä, läski.
- ei kellään voi oikeesti olla näin sotkusta ruokakaappia. ehkä mä huomenna siivon sen.
- kaikilla aikuisilla on ajokortti. minulla ei ole ajokorttia. olen ajokortittomuuden vanki. miksi pitää autoilla, eikö olisi järkevämpää pyöräillä tai mennä bussilla, jos on pakko. kävellä. no ei kai sentään.
- tähän jätetään jokerikortti, koska joka viikko tulee jotain uutta stressattavaa, niin sen voi sitten käyttää tässä.

No oli siinä totuuden nimessä pari oikeaakin asiaa joukossa. Mutta taitaa olla niin, että ellei niitä oikeita asioita ole tarpeeksi, me stressaamiseen taipuvaiset niitä keksimme ja kehitämme, vastoin tahtoammekin.

2008-01-24T01:59:00.000+02:00

Lapsen maailmassa jokainen päivä on uusi alku, jokainen hetki otetaan vastaan täysillä, asioista suututaan, iloitaan ja ne eletään vahvasti, hetkessä kiinni, suurella intensiteetillä. Joskus se on kuin tarpoisi suossa, joskus pelottaa niin kuin vuoristoradassa, joskus arki jättää alleen monta huomionarvoisen kaunista asiaa. Silti suurimman osan aikaa se, että saa olla äiti jollekin, saa minut tuntemaan itseni tärkeämmäksi ihmiseksi, kuin mikään työ, menestys tai mammona maailmassa. Asiat ovat lasten myötä saaneet totaalisesti toisenlaisen perspektiivin. Ei se ole aina ruusunpunainen ja särötön, mutta minusta se on tehnyt paremman ihmisen itselleni ja muille.

Kaikille ei suoda äitiyden onnea, minä sen tiedän. Olin joskus varma, että sitä ei koskaan suoda minullekaan. Mutta niin vain olen kulkenut tähän pisteeseen, jossa äitiys on niin tärkeä osa minua, että luulen olevani nyt ensin äiti ja sitten vasta minä. Joku ei tunne tarvetta olla äiti, mikä sekin on oikein ja hyvä, jos näin on. Mutta minussa on aina ollut syvä tarve olla äiti ja tunnen itseni kokonaisemmaksi, kun voin olla sitäkin. Elämän täyttää nykyään pienet, arkiset ilot. Onnenhetkistä parhaat ovat ne, kun lapsi oppii jotain uutta, katsot häntä silmiin, hetken katsotte toistanne sieluun ja hymyilette.

Parikin ystävääni odottaa lasta. Toisen lapsi syntyy nyt keväällä ja toinen on odottanut jo vuosia. Molemmat valmistautuvat äitiyteen omalla tavallaan ja molemmilla on haaveita, ennakkokäsityksiä ja pelkoja siitä, mitä vanhemmuus ja lapsi tuovat tullessaan.

Kun peittelen omat tyttäreni nukkumaan ja jään pimeään huoneeseen makaamaan hetkeksi, kuuntelen, miten pikkuhiljaa he rauhoittuvat, nukahtavat; silloin mietin näitä kahta ystävääni, ajattelen, että kaikista haaveistaan huolimatta, he eivät vielä tiedäkään, millainen onni heitä odottaa, ihan kulman takana jo.

Awardia pukkaa

2008-01-18T15:44:00.000+02:00

Kiitos ilonalle!
Onpa hauskaa, kun näin muistetaan!

"Give the award to 10 people whose blogs bring you happiness and inspiration and make you feel happy about blogland. Let them know by posting a comment on their blog so they can pass it on. Beware you may get the award several times."

Näin siinä virkottiin ja annankin annankin awardin eteenpäin seuraaville, en kymmenelle (vain koska en jaksa/ehdi), mutta joillekin spesiaaleille :

Liivian talossa

Karkowski

Paperia Pariisista

Onko lasi puoliksi tyhjä vai täysi?

2008-01-17T14:45:00.000+02:00

2008-01-16T01:51:00.000+02:00

Jonain päivänä,
kasvan suureksi.
Isoksi aivan.

En enää mieti,
mitä oli silloin,
kun en osannut
kääntyä oikeista tienhaaroista,
avata ovia riittävän hiljaa,
hiipiä sisään.

Kun menin ryminällä,
kiihkeästi, pakollakin.

Huusin, purin raivoni
kohti minua,
jäätyneiden metallitikkaiden
kulmiin ja särkyvien
astioiden räiskeeseen.

Peittelin itseni
uhrin huopaan,
kaltoinkohdeltujen kaapuun.

Vaadin hyväksyntää vihalla,
rakkautta raakuudella,
ymmärrystä pirstomalla.

Sitten kun kasvan suureksi,
isoksi aivan,
istun tyynenä alas,
avaan lehden,
hengitän syvään ja
pysähdyn katsomaan sivuja,
jotka pysyvät paikallaan,
pakottamatta, jos uskallan
antaa niiden olla.

Ei! EI!!!! EIIIIIII!!!!

2008-01-09T00:52:00.000+02:00

Meillä raikaa: EIIIIII!!!!
Ei! Ei!

Tulee mieleen aivan tämä levy ja siitä tuo Tuure Kilpeläisen Kuningas Ei! Kuunnelkaapa...

1v7kk on keksinyt, että asioista voi kieltäytyä, niihin EI tarvitse suostua ja joskus voi vain muuten huutaa EI, koska se on:

a) hauskaa
b) ilmaisee omaa tahtoa
c) on yksi harvoista sanoista, jonka osaa TOSI hyvin
d) saa muut vuoroin nauramaan, vuoroin reagoimaan jotenkin muuten hassusti
e) isosiskokin huutaa niin, aina silloin tällöin ja hyvin toimii

On hauskaa huomata itsessään, miten nyt toisen lapsen kohdalla nämä vaiheet, jotka tuntuvat väistämättä pienelle ihmiselle tulevan ajallaan, tuntuvat hetkittäin jopa hauskoilta, kun esikoisen kanssa sai harmaita hiuksia tästä(-kin) tinttailu-kaudesta, kun on kivaa vain olla eri mieltä, koska voi. Nyt naurattaa, että noin avoimen eri mieltä kun osaisi itsekin olla, edes joskus :O)

Lottovoittoa odotellessa

2008-01-05T16:22:00.000+02:00

Tänään se varmaan voitetaan. Se on varattu meille. Lottovoitto nimittäin.
Tulisi nimittäin tarpeeseen.

Yllä olevan infon lisäksi kerrottakoon, että täällä on hirrrrveän kylmä. Lasten kanssa ei viitsi ulos mennä, joten mies leikkii tuolla niitten kanssa ja minä paistan lättyjä koko jengille. Meidän eteinen muistuttaa pakastinta ja koska yläkertaan kuljetaan eteisen kautta, niin tuleepa aamuin illoin virkistävä herätys, kun tuosta yöpuvussa taapertaa (juoksee, loikkii, kiljuen) tänne alakertaan "lämmön lähteille". Makuuhuoneessa tietenkin on lämmin ja ehkä tämän talven tässä nyt sinnittelemme näin, mutta jotain tarttis tuolle(-kin) hommalle tehdä. Haaveena on lasitettu vanhanajan kuisti, joka toisi lisää tilaa, mutta myös voisi olla omiaan toimimaan pikkueteisen lämmön nostajana, kun siitä ei olisi käynti suoraan ulos, kylmään, synkkään maailmaan, vaan sulokkaalle, romanttiselle, kuistille. Kesällä sen ikkunoilla kasvaisi pelargonioita ja räsymatto menisi poikki lattian. Näin olisi.

Muutenkin, kun asumme vanhassa talossa, niin jotkut, jotka asuvat uudessa ja lämpimässä, kokevat välillä, lähinnä talvisin siis, shokkihoitoa. Meillä mm. lattiat on kylmät ja täällä on melkeinpä pakko, ainakin tottumattomalla, olla villasukat tai sisätossut jalassa. Olen pitkään haaveillut että hommaan tänne vierastossuja tai teenkin jopa itse sellaisia, mutta arvatkaa olenko saanut aikaiseksi. Oikein.

Itse kuitenkin viihdymme tässä vanhassa, kylmässä, herttaisessa talossa hyvin. Kaikki seinät on vinoja, katto pitäisi maalata, ikkunoiden kunnostaminen on pahasti kesken, 70-luvulla tänne laitetut muovimatot ovat tulleet tiensä päähän ja liiteri notkuu tavaraa lattiasta kattoon. Mutta tämä on koti.

Uuden vuoden ensiaskeleet

2008-01-01T19:33:00.000+02:00

Hyvää Uutta Vuotta kaikille!

Vietimme uuden vuoden kotioloissa köllien, nakkeja syöden ja raketteja taivastellen. Alkuperäiset uuden vuoden suunnitelmat kariutuivat, mutta siitä viis - iltakävely raketteja ihmettelevien tyttöjen kanssa oli aivan yhtä hauskaa, vähintään. Tai muistorikasta ainakin, enemmänkin. Isompi neito uskalsi jo tänä vuonna katsoa jopa raketteihin päin, meillä päin niitä lentelee melkoiset määrät ja vaikka asumme suht lähellä kaupunkia, niin sopivasti landella kuitenkin, että on sopivan pimeää rakettien katseluun, kun valot eivät häiritse :O) Pauke oli kuitenkin liikaa esikoiselle, jaksoi hetken aina pysähtyä katselemaan, mutta viime vuoden kaltaista itkukohtausta raketit eivät aiheuttaneet, vaan jopa ihastelua! Edistystä! Ja pienempi tirriäinen ihasteli kärryissään kiljuen: OOOOOO! tapansa mukaan, rohkelikko kun on.

Vanha Koirakaan ei onnekseen enää pelännyt raketteja, taitaa 12v neitokainen olla jo sen verran kuuro, että raketeista viis. Makuaisti ja hajuaisti onneksi toimivat moitteetta edelleen. Kuvassa Neiti 12 v synttärinään syö herkullista lahjaansa.

2007-12-21T02:18:00.001+02:00

Terveisiä perheestä

2007-12-19T01:20:00.000+02:00

Lapsuudenperheen salainen juhlapyhätraditio on ollut aina se, että yksi (yleensä yksi ja sama henkilö) järjestää juhlan kunniaksi muille pientä mietittävää ja sydämentykytystä pitkiksi pyhiksi. Tänäkään vuonna emme saaneet pettyä. Niin traagista, että se on jo melkein koomista on se, että kuolemanvakavien kysymysten äärellä huomaan olevani tässä kohtaa jo niin turtunut kaikenlaisiin harmeihin ja suuriin ja surullisiin tilanteisiin, etten ikäväkseni ole ollenkaan kosketuksissa tunteisiini, ainakaan niihin empaattisiin, hiljaa myötäeläviin. Lähinnä ottaa päähän se, että taas kerran puoli sukua on sydänkohtauksen tai hermoparantolan partaalla siksi, että yksi meistä on sitä mieltä, että hänellä on ollut ankea lapsuus, liian pienet hiihtomonot, ylämäki kouluun, huono onni rahassa ja rakkaudessa ja Kaikilla Muilla menee niin hemmetin hyvin. Ja kauniisti.

Tiedän, ettei tämä posti avaudu juuri ulkopuoliselle, mutta hällä väliä. Pannaan hyvä kiertämään.

Ei vaan. Sydämessäni haluan olla tukena, haluan olla reipas ja kiva ja auttavainen. Sydämessäni välitän. Asiassa katalaa on se, että vaikka sydän sanoo niin, niin hermot on riekaleina ja järki sanoo ei. Vanhat kokemukset aihepiirin ympärillä kertovat karua kieltään siitä, että voit panostaa toisen auttamiseen hirveän määrän energiaa, aikaa, aitoa tunnetta ja se auttaa----mitä? Auttaako se mitään? Raadollisimpien kysymysten äärellä mihin tukeudut, sydämeen, järkeen, kokemukseen..?

Pakkasta

2007-12-16T13:22:00.001+02:00

Blogiteksti nro 400 tulee tässä ja se otsikoitakoon kauniisti toteamalla, että minulla on muuten kerrostalon kokoiset silmäpussit

2007-12-11T02:33:00.000+02:00

Mutta siis alkuun: uskomatonta, että tämä todella on tähän kokeilunomaisesti aikanaan aloitettuun blogiin postaus nro 400! On siinä kiikkustuolissa ihmettelemistä :O) Josko siiheksi ehtisi kirjoittaa vielä muutaman lisää..

Mutta palatakseni vivahteikkaaseen otsikkoon: En ole varma, miten tuo bloggerin kello tuossa alhaalla taas toimii ja mitä se teille näyttää kirjoituksen ajankohdaksi, mutta tunnustan häpeillen, että klo on 02.36 yöllä ja kukas se täällä kökkii?!?! Alati väsynyt Salanimi, joka ei osaa mennä ihmisten aikaan maate.

Taidan olla suoraan sanottuna vähän kierteessä, sillä kun tuli tuossa perheessä jyllänneen vatsataudin, flunssan, myyjäisten jne pyörteissä roikuttua hereillä karhun osat öistä, niin nyt kun menen sänkyyn, niin siellä pyörin ja mietin tekemättömiä hommia ja mitä kaikkea vielä voisi tänään puuhastaa, jos oikein ottaisi asiakseen.

Toinen, vähemmän neuroottiselta kuulostava syy lienee siinä, että minulla varmaan edellisestä johtuen meinaa jäädä aina pyykit koneeseen, märkinä tietysti, sinne retajamaan jos ne unohdan, niin haisevat aika herkälle heti aamulla jne. Tämähän hoituisi näppärästi, jos hoksaisin tämän heti lapset nukutettuani klo 21 - 22, mutta ei oi ei, kun minä tyttö se valvon ja katson vähän telkkaria, sitten surffin ja kudon hieman ja kas! klo onkin 01.20 ja pyykit edelleen on ripustettava, jos ei halua sitten pestä niitä heti huomenna uudelleen. Mitä ei tietenkään viittisi, se kun vie paitsi vettä ja sähköä ihan turhaan, niin mitäs sitten, jos kuvio toistuu taas huomenna - oliko turhaa? Oli.

Pyykkien ripustamisen (ja siis edellisen kuorman kaappiin viikkaamisen) jälkeen pitääkin vähän rentoutua koneella, ennenkuin uni voi tulla ja niin ollaan tilanteessa, jossa istutaan kirjoittamassa postausta nro 400 klo 02.42 aamulla ja harmitellaan, että vielä olisi monta suosikkiblogiakin kattomatta...

Aamulla on sitten ilo herätä kahden tehopakkauksen kanssa, siis ilo on tietysti oikeasti suuri ja tehopakkauksetkin pääosan ajasta aikas ihania, mutta kyllä nää silmäpussit vähän haittaa, kun ei näe pian noita lapsia näitten takaa :O)

Hyvää Yötä, siis.

Joulufiilistelyjä

2007-12-05T14:15:00.000+02:00

Tästä on tulossa oikee kuvablogi :O) kun en saa aikaiseksi kirjoitettua kunnolla mitään...Mutta jotain edes sitten :O) Asiaa olisi, vaan kun ei ole oikeen sellaista hetkeä, että kerkeisi paneutua laittamaan sen paperille. Vatsatauti on riivannut koko perhettä, nyt ollaan onneksi voiton puolella ja kaikki alkavat olla valmiita tulevaan flunssaan :O) heh heh..kiva kiva. No, tässä pientä jouluesimakustelua teille, armaat lukijat <3 meiltä kotoa.

Salanimi havainnoi : Lisää mystisiä valoilmiöitä

2007-12-02T13:07:00.001+02:00

Ufoja?

2007-11-30T15:25:00.001+02:00

Lisäksi kerrottakoon, että jos ja kun vierailet suosikkiblogissasi, minun suosikkini tällä hetkellä on mm. tämä, niin katsastapa kommenttiboksiin (jos et näin jo tee muutenkin), sieltä löytyy varsinaisia hedelmiä! Minä löysin seuraavat ihanuudet:

Hölöpölö

Small Family

Puhti

Sanctuary

Scaredy-Cat

Piilomaja

Kuu kiurusta kesään

Villivilla

a bit of this and a bit of that

Lunta & Piparkakkuja

2007-11-25T19:48:00.000+02:00

Täällä on satanut lunta. Maa on valkoinen, taapersin äskettäin parin vaivaista kilometriä tuolla valkeassa illassa kaverin luota kotiin ja oi kuinka lumi narskui, puut näytti valtavan hienoille valkoisessa vaipassaan ja ilma oli raikasta. Pimeä on näin marraskuussa niin tosi tosi pimeää, mustaa, jonka kanssa valkoinen sopii niin lämpöisesti yhteen. Kun kotona vielä tuoksui aiemmin päivällä tyttären ja miehen kanssa paistetut piparit ja paikan päällä odotti kaksi hymyilevää hangonkeksiä kera (hoitohukistaan huolimatta) vielä tyytyväisen oloisen siipan, oli joulumieli hiipiä mieleen.

Miehen joulumieltä ja hymyä tosin hyydytti hieman taas tieto siitä, että vieraisilla tulin taas kerran hankkineeksi tyttärille vähän päälle pantavaa, entisetkin on vielä tuossa lipaston päällä :O) Mutta on ne niiiiiiiiin ihania!!!

Kukkaloistoa lumen keskelle

2007-11-23T15:28:00.000+02:00

Ajattelin niistä ihanista ottaa tänne talteen kuvat, niin säilyvät kukkeina sitten pitempään :O) Avajaiset meni hyvin, sain jopa myytyä heti töitä!! josta olen hämmentyneen iloinen! Tuntuu hyvälle, turhaan jännitin.

Lämmin tervehdys itsetunnon aallonharjalta

2007-11-16T20:22:00.000+02:00

Tai sieltä pohjapuolelta, oikeammin sanottuna.. Ensi viikolla on minun ja ystävän esikoisnäyttely, arvatkaa jännittääkö? Arvatkaa olenko miettinyt muutaman kerran, että mitä hemmettiä tässä nyt oikein olen tekemässä ja miten noita nyt sinne kehtaa viedä näytille ja tuskin sinne ketään edes tulee ja jos tuleekin, niin ovat raukat ihmeissään, että mitähän nämä kaksi "taiteilijaa" nyt oikein itsestään kuvittelevat?

Halu laittaa töitään näytille on ollut kova aina tähän päivään asti, kun ramppikuume alkaa hiipiä pöksyyn ja kaikki tuntuu olevan pois malliltaan. Töitä on liian vähän ja ne mitä on, ei ole tarpeeksi hyviä ja nekin mitkä on hyviä, ovat varmaan sitä vain omasta mielestäni..

Huomaatteko, kuka on juuri voittamassa itselleen Mrs Itsekritiikki palkinnon?

Itsekritiikki on minusta toisaalta hyvä ja tarpeellinen asia ja olen aina ollut sitä mieltä, että sitä paitsi kannattaa harjoittaa, niin se myös suojelee kanssaihmisiä vaivaannuttavalta kärsimykseltä ja myötäilevältä nyökyttelyltä: On nää ihan kivoja hei, kivat värit. Kiitti.

Nyt on vaan pelko persiissä, että olen kohta itse tuossa kohtaa kiittelemässä, että joo, nää nyt on tälläsii ja samalla tajuan ja häpeän ja mitä kaikkea, että koskaan läksin näyttelyä pitämäänkään.

Tunnelmia sitten avajaisten jälkeen taas, katsotaan, selviänkö hengissä :O)

Ihan kuin olisin nähnyt tontun jo tuolla ikkunan takana...

2007-11-09T01:00:00.000+02:00

Julistan täten joululla kiristämisen aikakauden avatuksi. Ei kannata kiukutella, tontut näkee. EI, ihan totta, joulutontut jos näkee, voi olla, että se näkyy sitten pakettien määrässä jouluna. Kannattaa vähän miettiä mitä tekee.

Aikansa kuluksi voisi tehdä vaikka tämän ihanan kirjan inspiroimana jotain...:

Pysyisi poissa pahanteosta, itse kukin.

Voisi katsella vaikka paperitähtiä.

Ohi syyskuun, läpi repaleisen lokakuun

2007-11-02T11:32:00.001+02:00

Syksy on raskasta aikaa, niinkuin syksyt aina on. Ensin on kaunista, raikasta, hapekasta, sitten tulee pimeää, synkkää, ankeaa. Nyt jo onneksi pian voi alkaa joulun odotuksen, sytytellä kynttilöitä. Valoa alkaa kaipaamaan jo..

Vuosi sitten elimme suunnattoman ilon aikaa juuri näinä päivinä. Olimme juuri saaneet tiedon meitä odottavasta ihmeestä, jota lähtisimme pian hakemaan kotiin, lasta ja pikkusiskoa. Tuo ihme tuossa vieressä kiipeilee vanhassa puisessa pulpetissa nyt, ottaa lyijykynän ja piirtää tehokkaan näköisenä värityskirjaan pyöreää, hurjaa viivaa. Tämä on sen sortin iloa ja valoa, että sitä onneksi riittää jokaiseen päivään, vaikka maailma muuten synkältä näyttäisikin.

Meteoloki / Winx / Kokki

2007-10-25T10:31:00.000+03:00

-Mikä susta tulee isona?
-Musta tulee Winx! Tai no musta tulee kokki!
-Jos susta tulee Winx ja kokki? Jos sä oot välillä Winx ja välillä kokki?
-Joo! Ja Pikkusiskosta tulee kans Winx! Tai Pixie! Jos siitä tulee Pixie ja kokki!
-Ihan hyvä idea joo..
-Mutta musta tulee myös säätiedotustenlaskija...
-Ai mikä? Ai meteorologi? Tai siis se säätiedotustenlukija?
-No just -säätiedotuslaskija!
-Osaatko sanoa meteorologi?
-Joo! Meteoloki!
-Hyvä!

Ihanimmat lahjat

2007-10-14T13:36:00.000+03:00

Salanimen ihanimmat lahjukset ovat moninaiset, tässäpä muutamia vuosien varrelta, rakkaita, hauskoja ja ihania:

Soittorasian "koneistot",jotka soittavat kauniita sävelmiä, yksi mm. Godfatherin tunnaria...

Tämän ristin olen saanut parhaalta ystävältäni, sitä en ole sen koommiin pois ottanut, mitä nyt nauhan joskus vaihtanut.

Ihanat Afrikan tuliaiset, niistä rakkaimpina helmityöt ja nämä uskomattoman ihanat ndebele-nuket, joista esittelyssä viimeisin ja suloisin, pieni enkeli :O)

Tyttären lahja Äidilleen, ihana rakas koru ja ihana rakas lapsi :O)

Terkkuja Kalevalasta. Äiti ja Isä ja Mies ovat ostaneet vuosien varrella näitä ihanuuksia enemmänkin, luvattoman harvoin tulee mitään koruja pidettyä, mutta juhlissa nyt ainakin..Näitä on lisääkin,mutta tässä jotain, lintu on suosikkini!:

Tuorein lahja on täysin odottamatta saatu, hauska, pieni, mutta aivan ison kanssa identtinen, raastinrauta sitruunalle, suklaalle jne :O) SÖPÖ!

Toinen tuore on Äitiltä saadut tyynyt, jotka hän ompeli minulle itse ja makuni mukaan, ihanat!!!

Viimeisimpänä sitten tietysti hän, halpa ja onneton, mutta ah niin rakas oma tietsikka, 30v. lahjani :O)

Taiteilijaelämää

2007-10-12T19:28:00.000+03:00

Olemme ystävän kanssa päättäneet pitää taidenäyttelyn. Kumpikaan meistä ei ennen ole rohjennut laittaa töitään näytille ja nyt sitten yhdessä päätimme, että olis jo aika. Keramiikkaa siellä pääasiassa esitellään, joitain maalauksia ja piirroksia saattaa tulla myös..

Oikeastaan ajatus näyttelystä konkretisoitui jo vuosi sitten ja sitten me olemme molemmat tehneet keramiikkaa sitä ajatusta silmällä pitäen, että tämän vuoden lopulla sitten näyttely on. Nyt tahtia hiukan hidastaa se, että ystävä on ollut juuri kivuliaassa käsileikkauksessa, mutta toivotaan, että hän tuosta tokenee avajaisiin :O) viimeistään.

Aivan "aikuisten oikeesti" tällainen jännittää ihan hirveästi, monestakin syystä. Ajatuksena on, että kaksi kaverusta laittaa töitään esille, josko niitä kärsisi katsella muidenkin kuin vain äitin ja kavereiden. Silti sisimässään miettii, että mahtaako kukaan niitä tulla katsomaan, saati ostamaan? Ajatteleeko Matti ja Meiju, että "mitä ne nyt on olevinaan - oikeen näyttely, pah!" ja jos, niin onko sillä mitään väliä..? Ei kai.

Käytännön asioissa kauhistuttaa monikin seikka, ripustaminen, avajaiset, hinnoittelu, kaikenlainen. Mutta uskoisin, että niistäkin haasteista selvitään.

En nyt ala täällä mainostaa näyttelyä sen enempää, mutta sanonpa vaan teille, jotka tunnette Saliksen ja Kaverin näin livenäkin, että 21.11-9.12 sitten se on...tulkaa katsomaan ja ottakaa kaverit mukaan!

Meemi: Kolmen kärki

2007-10-11T11:11:00.000+03:00

Kymmenen vuotta sitten, vuonna 1997:

1. Olin töissä nuorisokahvilassa.
2. Aloittelin muistaakseni viimeistä kauttani paikallisen Elmun hallituksessa, sittemmin on jäänyt noi hommat taka-alalle..
3. Lauleskelin rokkiva ja haaveilin, että saisimme varmaan ihan pian lapsen, yritystä oli takana näet jo pari vuotta

Viisi vuotta sitten, vuonna 2002:

1. Olin töissä nuoriso-ohjaajana
2. Keväällä olimme menossa viimeiseen lapsettomuushoitoon, joka sitten meni mönkään
3. Aloitimme syksyllä ensimmäisen adoptioprosessimme.

Kolme vuotta sitten, vuonna 2004:

1. Olin töissä teleoperaattorilla back-office-hommissa :O)
2. Lähetimme asiakirjamme Etelä-Afrikkaan ja esikoisen odotus alkoi
3. Sain kuulla, että minusta on tullut äiti! Sain lapsen!

Vuosi sitten, vuonna 2006:

1. Menetin rakkaan koiraystävän, 11,5 vuotiaan Eveliinamme.
2. Opiskelin käyttäjätukihenkilöksi (liittyy siis tietokoneisiin, ei esim. huumeisiin :O))
3. Saimme lokakuun lopussa 06 lapsitiedon ja matkasimme hakemaan pikkusiskon kotiin koko perhe!

Tähän asti tänä vuonna:

1. Toinen tyttäristäni on täyttänyt 1v, toinen 4v.
2. Olen ulkoisesti mielestäni vanhentunut "ainakin kymmenen vuotta" vaikka ikää on tullut "vain" vuosi taas lisää :O)
3. Toivon lottovoittoa, kuten tähänkin asti!

Eilen:

1. Kävimme pyörälenkillä tyttöjen kanssa kirpeässä syysilmassa.
2. Piirsin valmiiksi erään tilaustyön.
3. Esikoinen valvoi aamuyöhön kovan flunssan kourissa ja minä siis myös.

Tänään:

1. Heräsin siihen, että verhot oli auki ja kahdesta suunnasta kiljuttiin ÄITIIII!!!
2. Vaihtanut vaippoja, pessyt, rasvannut, pukenut ja syöttänyt.
3. Luuhannut netissä kun lapset katsovat videolta Muumia (nim. Hyvä Äiti)

Huomenna:

1. On esikoisen kerhopäivä, joten se aikatauluttaa päivän.
2. Illemmalla tulee kaverin lapsia hoitoon pari kipaletta.
3. Luultavimmin ostan jotain herkkua ja katson telkkaria tai jonkin leffan illan ratoksi :O)

Ensi vuonna: (tämä on toivelista)

1. Saisimmekohan vielä yhden adoptioluvan?
2. Voitan lotossa!!! Voitanhan?
3. Jos voitamme, remontoimme taloa ja vaihdamme auton, muutoin jatkamme näine hyvinemme :O) köyhänä mutta onnellisena.

Anastakoon ken tahtoo, laittakaa kommenttia niin käyn kurkistelemassa teidän omat, minäkin.

Sit nää menis ruokakauppaan

2007-10-09T14:21:00.000+03:00

Sit nää ostais ruokaa ja lapsille pätkistä.
Nää lapset sais kaikkia leluja ja sit nää baabit ostais kaikkia
meikkiä ja hiuslenkkejä ja pantoja.

Sit nää menis petodiaan hakemaan näitten vauvaa, koska se olis
syntyny niitten apfrikkaäitin mahasta ja se olis kaakaonvärinen.
Oi sitten se ois suloinen ja nää hoitais sitä ja sitten se olis näitten lapsi.
Kato toisilla lapsilla on kaks äitiä, toisilla on yks vaan. Toisten vauvat syntyy
niitten äitien masusta ja ne on siks vaaleita, toiset syntyy niitten apfrikkaäitien mahasta ja ne on ruskeita.

No niin vauva, oi kun sinä olet suloinen, oii!
Me ollaan sinusta odotettu sitä kutsua ja nyt sinä tulit, oi!
Sitten nää hyppii riemuissaan ja soittaa kaikille.

No nyt kyllä olet vauva kiltisti, niin saat maitopulloa,
niin, kyllä sinäkin saat isosisko, sinä saat pätkistä.
No niin, nyt on valmista.

Sit nää lentää ekaks kaikkein isolla lentokoneella, sillä jumpokoneella
ja sitten tanskaan (ranskaan) ja sitten sillä keski-isolla lentokoneella ja sitten vielä ihan pikkupikkupikkupikkukoneella kotiin.

Nelivuotiaana se käy juuri näinkin.

Does it get any better than this?

2007-10-04T12:38:00.000+03:00

Paljon Onnea

2007-10-03T14:18:00.000+03:00

minulle ja teille kakkua, olkaa hyvät.

Salanimi 32v

Minkä värinen sinä olet?

2007-09-29T22:15:00.001+03:00

Meidän lapset kun on tulleet tuolta maailman turuilta, niin rasismi on sellainen teema, joka on aika ajoin esillä meillä iltateellä, sängyssä miehen kanssa ennen nukkumaanmenoa jne. Sitä itketään, surraan, raivotaan, harmitellaan ihmisten ajattelemattomuutta, satuttaneita sanoja ja tympeää käytöstä. Pelätään lasten tulevaisuuden puolesta, mietitään, miten voitaisiin tukea lapsia elämässään niin, ettei tulevat koitokset tällä(-kään) saralla jättäisi liian syviä arpia.

Tottakai rasismin olemassaolon tiesi jo ennen lapsia, sitä en ole koskaan sulattanut ja varsinkin nuorempana olin erittäin aktiivisesti myös heti valmis sitä vastustamaan. Nyt vaan lapsen kanssa tilanteissa on monesti niin ällikällä lyöty tai täynnä pyhää vihaa, ettei saa sanaa suustaan ja kotona sitten keksii sen seitsemän erilaista sanan säilää, joilla voisi sivaltaa takaisin. Toisaalta, lapsen aikana pitää tietysti puolustaa lasta, mutta miettiä myös, mitä suustaan päästää, ettei tee itse kärpäsestä härkästä, jos lapsi tuskin muuten tilannetta (vielä, ovat niin pieniä) huomaisikaan.

En tiedä ajattelevatko ihmiset ylipäätään, miten nimittely, typerät vitsit ja rodullistavat puheet satuttavat? Vai onko se vaan jotain, mitä on aina sanottu ja sitä omaa tapaa rakastetaan niin varauksettomasti, että ei viitsitä lähteä sitä muuttamaan, vaikka sanojen kohteet (ja kyllä, lasken myös itseni loukatuksi, jos lapsiani nimitellään, pahemmin, kuin jos minua nimiteltäisiin) ovat asiasta sydän vereslihalla? Edelleen minullekin aina välillä tulee mm. kaikkia "hassunhauskoja" sähköposteja, joissa on vitsejä tummaihoisista (ei näin kauniisti sanottuna), jne. Kutsukaa vaan minua huumorintajuttomaksi möllykäksi, mutta suoraan sanoen en ihan ymmärrä sellaisen ihmisen ajatuksenjuoksua, joka ajattelee ilahduttavansa tummaihoisten lasten äidin päivää muutamalla "mukavalla n*****ikaskulla"...

Tehtäköön se nyt tässä tiettäväksi: ei naurata. Moni muu asia naurattaa kiitos, mutta
rasismi ei naurata.

Meillä käydään kotioloissa keskusteluja siitä, kenen mahasta on synnytty, kukin meistä, minkä värisiä ollaan ja miksi. Olenpa jo ehtinyt lohduttamaan peilin edessä katkerasti itkevää, pientä, ruskeaa "Tuhkimoakin" siitä, että hänellä ei ole sitä vaaleaa, suoraa tukkaa ja sinisiä silmiä. Äidin sydän on karrella sellaisessa tilanteessa! Minun ja lasten isän mielestä meillä on tietenkin maailman kauneimmat, viisaimmat ja ihanimmat lapset, joissa emme muuttaisi hiuskarvaakaan.

Tänään kansalaisopistolla olimme 4v tyttären kanssa keramiikaa tekemässä ja istuimme kahvilassa ainoina asiakkaina. Paikalle tuli äiti kahden lapsensa (n. 2 ja 5v) kanssa ja alkoi pitkällinen keskustelu neekerinpusuista ja siitä, syödäänkö neekerinpusu ennen vai jälkeen jäätelön. Meidän tyttö istui pöydässä suloisesti hymyillen ja söi jäätelöään, minä kiehuin sisältä, vaikka tiesin, että tässä nyt taas yksi järjen jättiläinen on aina kutsunut "niitä" "niiksi" ja aikoo niin tehdä hamaan hautaan. Kutsukoon saakeli vaan, mutta että ei sen vertaa ole rääpyä, että olisi pitänyt suunsa kiinni tuossa tilanteessa. Ja sitten hänen pieni kaksivuotiaansa soperteli siinä, miten "neekeinputu" on hyvää.

Monellehan tuo karkki on edelleen "sen niminen" ja siitä sitten vaan. Mutta edelleen jaksaa ihmetyttää, että eikö ihmisillä ole opetettu edes alkeellisempia käytöstapoja tai onko niin, että eivät edes välitä?

(Siis tämä karkkikeskustelu nyt ei todellakaan ole mikään kohtaamamme rasismin kulminaatiopiste, mutta se tuli nyt vaan mieleeni, yhtenä esimerkkinä siitä, miten erilailla me "värikkäänä" perheenä koemme sellaiset tilanteet, jotka toisille voivat olla neutraalimmin värittyneitä.)

Älähdelkäähän kommenttipoksiin, rasistit elkööt vaivautuko - täällä on iso paha kukkahattutäti joka tulee ja poistaa jokaisen kommentin, jossa solvataan. Ai miksi? Koska mä voin. Koska vain raukka on rasisti. Koska isäs oli.

Ihania linkkejä

2007-09-25T21:32:00.000+03:00

Muutama ihanuus taas löytynyt maailmalta, kas tässä:

http://moderncountry.blogspot.com/

http://littlecottonrabbits.typepad.co.uk/my_weblog/

http://minlillaveranda.blogspot.com/

http://virkkukoukkunen.net/

Luettavaa adoptiosta

2007-09-25T21:30:00.000+03:00

kiinnostuneille:

http://www.adoptioblogi.blogspot.com/

Välikäsissä

2007-09-23T20:05:00.000+03:00

Tiedättekö, kun on ikävässä välikädessä (tai tiedätte te kuitenkin, tyhmä kysymys)? Kun joku on kertonut sinulle jotain, joka tekisi mieli kertoa jollekin toiselle, mutta ei voi, koska silloin paitsi pettäisi tämän ensimmäisen henkilön luottamuksen, myös aiheuttaisi ehkä turhaa mielipahaa henkilölle kaksi. Jos hän ei nimittäin tiedä asianlaidasta, eikä se tavallaan ole mitään hirveää tai häneen kohdistuvaa petollisuutta (ei siis mikään aviorikos tai muuta kamaloa), mutta saattaisi hänen mielenrauhaansa järkyttää, jos asianlaidasta kuulisi, niin onko parempi, ettei sano mitään?

Jos kertoisin, kertoisinko siksi, että saisin asian pois omilta harteiltani, jakaisin sen jonkun kanssa, ettei itse tarvitsisi kantaa yksin harmillista tietoa? Jos salaan, niin olen paitsi lojaali ystävä, myös epärehellinen toista ystävää kohtaan. Mutta toisaalta, olen antanut sanani pitää suuni supussa, joten pidän siis suuni supussa.

Hirveän usein tulee "lipsautettua" tietoa, jota ei ole tarkoitettu kerrottavaksi eteenpäin, puolivahingossa, ei mitään hurjimpia salaisuuksia, mutta sellaista, josta jo lipsautellessaan huomaa ajattelevansa, että oi kun olisin taas pitänyt suuren suuni kiinni. Samaan tapaan kai monet toimivat, ainakin minua on tullut monta kertaa erinäisiltä tahoilta vastaan juttuja, jotka olen "puoliluottamuksella" kertonut tuttavalle tai ystävälle ja kummasti vaan ne jutut muuttaa muotoaan, kasvaa ja etenkin menee eteenpäin. Lapsena leikittiin rikkinäistä puhelinta. Nyt leikitään rikkinäistä ystävyyttä. Jos ei itseensä voi luottaa enää, niin kehen sitten :O)

Mutta siis ei, tätä en kerro. Vaikenen. Kuin muuri.

Kuvat kertoo enemmän kuin tuhat sanaa

2007-09-22T15:23:00.000+03:00

IHANA!

Sillä sai aikaan mm. tämän:

Kirpputorilla tänään aamusta jo, hirmuisimmat jonot oli onneksi jo menneet - paikkakunnan Suosituimmasta kirppiksestä, lastenvaate/-tuote kirpparilta, joka vain pari kertaa vuodessa täällä järjestetään. Mahtava idea, jonka ovat paikalliset mammat vain laittaneet pystyyn ja sitä talkoovoimin pyörittävät. Lastenvaatteita ja -tarvikkeita koottain pöydissä- oikea tonkijan paratiisi :O) Kassillinen tavaraa tarttui mukaan ja rahaa meni 21e. Siinä mm. monta mekkoa, paitaa ja housuja tytöille, oli hyvät kaupat.

Hömppämppää

2007-09-20T20:37:00.000+03:00

What City Should You Live In?
	You should live in Paris. The city of lights will appeal to your appreciation of beauty and romance. You are a lover and a poet by nature, and Paris' sensitive charms will be a perfect match for yours.
Find Your Character @ BrainFall.com

Which Springfield Resident Are You?
	You are Apu. On the outside you are kind and a hard worker, but you lead a deceptively simple life. Though your cleverness might be underappreciated, you never miss an opportunity to sneak ahead in life.
Find Your Character @ BrainFall.com

Ettäs tiedätte.

Ruskaretkeläiset

2007-09-12T16:17:00.000+03:00

Hengitä syvään

2007-09-11T11:26:00.000+03:00

Täältä sain idean tähän tauluun, joka nyt koristaa keittiötämme. Edellinen postaus ja sen kaltaiset päivät vaativat tällaisia järeitä toimia :O)

Huonosti käyttäytyvät lapset

2007-09-09T23:30:00.000+03:00

Olimme syntymäpäivillä. Esikoinen sai siellä 3 kertaa ISON raivarin.

Syyt:

1. Sankarin pikkusisko sai myös lahjan
(Sen nyt vielä kestää, että sankari itse saa lahjoja, mutta että vielä sen pikkusiskokin ja itse ei saa mitään. Koskaan. Ikinä. )

2. Toi söi mun karkit.

3. En jaa.
Enkä varmasti jaa. Voitte olla varmoja, etten. Äitikin on typerä. Ja mä en enää IKINÄ tule tänne. Te ootte kaikki typeriä. Ja tätä rataa sitten varttitunti, hirveen huudon säestyksellä.

Vanhemmuuden tähtihetkiä.
Ei sokeria meidän lapsille, kiitos.

Sä voit kysyy mitä vaan

2007-09-07T15:08:00.000+03:00

Eli toistamiseen Salanimen histuurian aikana Teillä on nyt mahdollisuus kysyä mitä vaan Salanimeltä. Lupaan vastata kaikkeen, mitä vaan, eli jos en nyt sitten ihan suoraan, niin ainakin kierrellen ja kaarrellen. Antaa palaa. Kommenttilootaan tulee vastaukset, kunhan keritään :O)

Ps. Tutut ei sitten heittele sieltä mitään nimiä, kiitos. Täällä kirjoittaa Salanimi perheineen, ei ***** tai *****. Muiskis. Kerta.

Vastatkaahan galluppiin

2007-09-05T17:13:00.000+03:00

Lisää kommentteja voi jättää kommenttiboksiin, ideoitakin otetaan mielellään vastaan. Samoin kokemuksia, miten hankalaa tuollaisen kaupan pitäminen on, mitä pitää ottaa huomioon jne. Olen tässä useamman vuoden kelannut, että joku pieni kauppa olisi kiva, mutta uskallanko...saa nähdä. Kuitenkin ajattelin kysäistä teiltäkin, että jos ja kun sellaisen laittaisin, mikä olisi tarpeellinen, hyvä ja menestyksekäs myyntiartikkeli :O)

Kiitos avusta, saa nähdä jääkö tää vaan taas haihatteluksi.

Lahjontaa

2007-09-03T18:40:00.001+03:00

Meitä on lahjottu.
Eikä meitä edes hävetä.
Päinvastoin, olemme siitä oikein hyvillämme.
Ps. Jos tuon Hepan nimi olisi Toivo, niin tässähän olisi legendaarinen kolmikko.

Baila baila

2007-08-31T21:05:00.000+03:00

Tyttö on aloittanut uuden harrastuksen, Baby Bailatinon. Eksoottisesta nimestä voisi päätellä, että siellä latinorytmien sykkeessä tanssahdellaan. Vielä mitä. Pohjalaisessa Bailatinossa soi Fröbelin palikat. (ehkä oikeasti jossain vaiheessa ehdotan niille jotain muuta musaa, jos se on tätä sitten koko kausi..) Toisaalta lapset on haltioissaaan mistä tahansa musasta ja kivoista tanssiliikkeistä, että olen ehkä hiukan? niuho, mutta minusta tuo tanssiryhmän nimi on tuollaisenaan hiukan harhaanjohtava.

Älkääkä nyt luulko, etten tykkää Fröbelin palikoista. Tykkäänhän mie. Vaan en tajunnut koskaan, että ne on baila baila!

Edit: Nyt kun musasta tuli puhe, niin kuunnelkaahan näitä Ipanapa -biisejä! Ihania!
Levy ilmestyy 12.9

Metsään on tullut jo syys

2007-08-27T17:10:00.000+03:00