Joulutunnelmissa

Merged

Aika ei riitä kahden blogin ylläpitoon tässä vaiheessa, joten kerrottakoon Salanimen harvalle lukijajoukolle, että päivitykset taitaa keskittyä jatkossa tänne, siellä ehkä siis tuo aihepiiri laajennetaan myös Salanimen muihin tempauksiin :)

Tervetuloa - http://meidbai.blogspot.com

Pankaas tilaten tuo blogilistalta, niin ette tipu kärryiltä.

Salis

Ok. Olen tottunut siihen, että jos tervehdin ihmistä, hän useimmiten tervehtii takaisin. Ei meillä töissä. Kaikki istuvat näyttöä tuijottaen, siihen uppoutuneina, kukaan ei sano yleensä mitään, joskus joku murahtaa jotain, mistä voi päätellä, että se Ehkä saattoi mahdollisesti olla vastaus.

Olen tottunut siihen, että jos pyydän apua / neuvoa sitä yleensä saan. Ei meillä töissä. Siellä naureskellaan ja kysytään, etkö oikeesti tota vielä tiennyt? (Siis kaikille meillehän on täysin selvää esimerkiksi se, että mikä IP on milläkin hallintapalvelimella tai mitä tehdään kun profiili on korruptoitunut, eikö? Eikö ne tiedot nyt ole jo myötäsyntyisiä?) Joskus saatetaan vastata jotain ylimalkaista, tyyliin: Soita Könöselle, se tietää. Lisätietoja ei kannata kysyä (kuten kuka on Könönen ja mitä mä siltä sitten kysyn, koska se pitää keksiä itse.)

Olen tottunut siihen, että olen ihan keskiverto älykäs. Nyt olen työkseni tyhmä. Jos yritän leikkisästi naureskella työtoverille, että höh, no olinpas minä nyt aasi, niin hän ei suinkaan sano mitään lohdullista vaan nyökkää hyväksyvästi, niin olet joo.

Olen tottunut siihen, että ihmiset osaavat käyttäytyä. Sen jälkeen kun minulle on viisikymppinen naisihminen huutanut puhelimessa, että Jos ei tänne s*tana tule joku heti paikalle, niin mä heitän tän koneen ikkunasta ulos, olen joutunut punnitsemaan käsitystäni, siitäkin asiasta.

Onneksi kohta on Joulu.

Pikkujoulutunnelmissa

Tänä vuonna jäi omat, aikuisten pikkujoulut väliin ja toisaalta hyvä niin, sillä en ole mikään amatööriryyppäjäisten suuri ystävä, enkä erityisesti tykkää ottaa kopiokoneella kuvaa pyllystä enkä oksentaa pomon kravatille. Samoin työtoverini ovat kaikki (paria virkistävää poikkeusta lukuunottamatta) melkoisia huumorin kukkasia (eli ei), joten en usko menettäneeni kauheasti, kun en miehen keikasta johtuen päässyt pätemään paikan päälle noihin kemuihin.

Sen sijaan tänään oli adoptioperheiden pikkujoulut, jossa vähän pelättiin joulupukkia, saatiin ihan "poikien paketti", mikä onneksi saatiin auliin nuoren herran kanssa vaihdettua "tyttöjen paketiksi" ja syötiin niin paljon herkkuja, ettei sokerihumalalla mieltä ei määrää. Kukaan ei oksentanut, kuusi ei palanut ja pukille jopa laulettiin - kerrassaan onnistuneet kemut siis.

Meemi: HOO on mun kirjain, yes it is.

Kirjoita blogiisi 10 sanaa, jotka alkavat kyseisellä kirjaimella, ja lisää mukaan selostus, mitä kyseinen sana sinulle merkitsee ja miksi.

Jospa antoi minulle auliisti H -kirjaimen, tässä tulee hoo-lista:

1. HOO
Lapseni Pikku-Hoo ja Iso-Hoo, nämä lempinimet monien joukossa. Maailman tärkeimmät. Rakkaat. Saavat minut yrittämään olla parempi ihminen.

2. Heidi
Rohkenen paljastaa, että ensimmäinen nimeni on Heidi. Pikku-Heidi. Aivan - se kuullostaa jotenkin niin kovin epäsopivalta meikäläistä ajatellen, en tiedä missä mielenhäiriössä vanhempani ovat sen minulle ensimmäiseksi nimeksi antaneet :) Hämmennystä aiheuttaa se, kun jossain "nimenhuudossa" tms. minusta käytetään Heidi -nimeä ja katselen kummeksuneena ympärilleni, kunnes tajuan, että JAA, ne puhuu musta! Heidi on jotenkin niin hienostunut nimi ja minä olen...no en ainakaan kovin hienostunut :)

3. HP
Rakas tietokoneeni. Tarkemmin sanoen HP a6305.sc
Tuiki tarpeellinen, viihdyttävä, ei väitä vastaan - ainakaan useimmiten..

4. Hakumatka
Olen tehnyt elämässäni kaksi maailman ikimuistoisinta matkaa - ne, kun olen saanut rakkaat lapseni syliini tuolla hyvin kaukana. Kolmatta hakumatkaa odotellessa säästän (hah hah, yritän säästää) rahaa sitä varten ja toivon sydämestäni, että sen aika olisi ennemmin ennemmin kuin kovin paljon myöhemmin.

5. Huumori
Minä olen sen sortin ihminen, että ilman tätä ei tule mistään mitään. Tykkään laskea leikkiä, hassutella, olla sarkastinen, hytistä naurusta ja hihittää niin, että sattuu mahaan. En ole kovin häveliäs nauraja, vaan nauran lujaa ja ärsyttävästi hirnuen, jos joku juttu oikein huvittaa ja olen melkein aina pieni pilke silmäkulmassa. Paitsi silloin, kun en ole.

6. Hiiri
Valitettavasti joka syksy ja lumen tullessa roskakaapin kautta pyrkii taloon hiiri. Ei se sama, koska mies sen aina kylmäverisesti murhaa ja minä sitten väännän puoliksi itkua sen perheen ja pesässä itkevien lasten puolesta ja puoliksi riemuitsen, ettei se tälläkään kertaa päässyt roskakaappia pidemmälle. Hiiri on myös lempinimeni, jolla äitini on minua kutsunut koko elämäni, ja kyllä - edelleen :)

7. Hermot.
Minulla menee, aika ajoin. Kun minulla menee hermo, huudan ja räyhään, pahimmassa tapauksessa heittelen tavaroita ja karjun ja puhisen. Saatan sanoa pahasti. Ja sanonkin. Mutta harvemmin vieraille, yleensä mies tai sukulaiset saa todistaa näitä, olen siis piilohermoilija tai pikemmin kaappi-hermoraunio. Lepyn äkkiä, mutta hermostun kyllä taas heti kohta yhtä äkkiä :)

8. Henki
Ei kulje tällä hetkellä kovin jouhevasti. Mutta paranemaan päin. Henki on tavattoman tärkeää kaikessa taiteellisessa tekemisessä, sielustaan pitää ammentaa, niin jo vain hyvä tulee. Henki on myös Pyhä. Huono henki voi pilata koko homman.

9. Haaveet.
Liuta lapsia. Ihania kyniä, hyvää paperia. Iso ja lämmin tupa. Terveyttä. Onnea. Vähän rahaakin saisi olla. Mies. Koti. Matka kauas. Itsensä löytäminen. Hyvä elämä.

10. H,
parhaan ystävän sukunimen alkukirjain. Rouva H on sielunsisko, hyvä ihminen, aitouden perikuva ja ihailtavan sydämellinen, olematta lälly. Rakas Ystävä.

Työteko, perhettä kiertävä flunssa ja pienimuotoinen olkkariremppa häiritsee uhkaavasti bloggausharrastusta :)

Olohuoneremontti on siis vaan ihan pintasellainen, saa nähdä, koska kesästä asti keittiön tason alla odottanut olkkarin lattia vielä pääsee paikoilleen....toisaalta tuossa paketeissahan se säilyy niin kivana ja siistinä, naarmuuntumattomana, että mitä sitä kiirehtimään..Mutta siis kuvia seuraa jälestäpäin tuosta tämän vaiheen tilanteesta, kunhan saan remonttikohdetta raivattua sen verran, että kehtaan siitä kuvan tai kaksi napata...nyt se vaikuttaa lähinnä siltä, kuin jätelavallinen kirjoja, leluja ja torkkuhuopia sun muuta sälää olisi kaadettu keskelle lattiaa...

Jos työnteko häiritsee bloggammista, häiritsee se myös siivoomista (jota tunnetusti muutenkin rakastan, eiks niin) ja lasten kanssa olemista, harrastuksia, parisuhdetta jne. Olen ehkä kysynyt tätä ennenkin, mutta kuka viisas on keksinyt, että meikäläisen työnteko täytyy tapahtua välillä 8-16 ja päivän on kestettävä 8 tuntia ja tapahduttava ma-pe...? Mä lähtisin heti kannustamaan ideaa, että päivä kestää max 6 tuntia, päiviä on 3 ja näin kaksi ihmistä voisi tehdä yhden ihmisen työt. Palkka sais tietenkin olla sama, eikö? Päiväunet vois kuulua työaikaan, sillä kuka sitä nyt lounaan jälkeen jaksaa uurastaa, kovin tehokkaasti ainakaan, nukkumatta?

Helsinki - Finland --> Pretoria - South Africa

Iso nippu asiakirjoja aloitti tänään taipaleensa kohti Etelä-Afrikkaa.
Nyt voimme vain odottaa sitä tietoa, koska meidän perheestä tulee kolmilapsinen "suurperhe" :)

Googlaa ittes

Project Mamasta sain idean googlata itseäni omalla nimelläni ja tässä teille tiedoksi, kuka voisin esim. olla (tai mitä jos olenkin?):

- Rekrytointipäällikkö
- Agility-ohjaaja
- Kirkkoneuvoston kassantarkastaja
- Hammaslääkäri
- Musiikkipedagogi
- Äänimaisemien tutkija
- Köyliön Lallien jumppaohjaaja

Eipä siinä.

Ruusunlehdet ovat kauniita vielä tipahdettuaankin. Samaa ei voi sanoa niiden saajasta, jonka silmäpussit tulevat kulman takaa esiin ensin ja sitten vasta itse nainen.

Sun sisällä on piilossa rock

Tiätsä, sun sisällä on piilossa rock.
Se on siellä, sillä on siniset mokkakengät,
liian tiukat farkut ja kulahtanut prätkärotsi.
Sen tukka on aina vähän likasen näkönen
ja t-paidan bändi teki biisejä jo silloin kun synnyit.
Sen korvissa kimmeltää hopeaa ja rihkamaa,
liian kalliit korut tarttuis villapaitaan,
joutuis hukkaan.

Tiätsä, se rock ei mee sieltä minnekään.
Vaikka sun naama näyttää vanhalta ja sä käyt prismassa
ostamassa jauhelihaa viikonlopuksi, niin se on siellä.
Se on sun katseessa, kun sä kuulet sen biisin taas,
se on sun eleissä, kun sä huomaamattas muistat jotain,
jostain kaukaa.
Se on sun sielussa kiinni, sinne se jäi silloin joskus,
kun sä luulit, että kuolet ennen kolmeekymmentä.

Sä voit koittaa sitä pakoon, leikkii jotain,
mitä et oo, mutta se on sussa. Sen voima,
vahva rytmi ja väkevä virta, sussa se on.

Tiätsä?

United colours of the neighbourhood

Anteeksi, oletteko nähneet aivojani?

Kotiäippävuodet ovat salamyhkäisesti asentaneet aivoni sellaiseen moodiin, että koulutustilaisuuksissa bullshit-bingon pelaaminen ei meinaa onnistua, silppuri vaikuttaa erittäin vaativalta tekniseltä laitteelta ja ajatus viikon(?) päässä häämöttävästä puhelinhukista saa hien virtaamaan pitkin selkäpiitä. Silti eka työpäivä uudessa paikassa oli ihan jees.

Jospa haastoi meemin tuoksinaan ja täällä sitä heilutaan sävelten seassa, musiikkikipaleiden eloa korjaten :) Eli seuraavassa Salanimen viiden hitin sarja, tällä hetkellä uppoaa mm. nämä esihistorialliset immeiset:


Freshlyground
Etelä-Afrikkalaista, hienosti soitettua poppiva, "jatzillisin ja soulillisin" vaikuttein, ihanata, ihanata!!

Genesis (jos sulle ei tämä linkin yli 7 minuuttinen pläjäys ole tuttu entuudestaan, niin kuuntelepa, et ole hetkeen kuullut yhtä vaihtelevaa ja tunnelmaltaan käsinkosketeltavaa biisiä, vaikka alku ei aivan lupaavalta kuullostaisikaan...Tää on vanha biisi ja tosi mahtipontinen, mutta aika vänkä kokonaisuus...kannattaa kuunnella..Tässä melkeen näkee sellaiset pienet elf-tyypit juoksentelemassa kuunvalossa jylhässä aarniometsässä :))

Bruce, sweet Bruce. Mitä sitä kiertelemään ja kaartelemaan. aim in löööv.

Poetseja ja erityisesti tätä kipaletta tulee kuunneltua voimakkaasti, tää on mun puhelimessa soittoäänenä :) (tää on joku huippuvideo, heh heh..mutta kipales on loistokas, sanat on todella hienot rokkikappaleen sanat, miltei täydelliset)

The Beatles mun IKI-IKI-IKI-suosikkini, ei liene aivan uusinta hittikamaa, mutta sitäkin varmemmin perusteellisesti hyvää ja oikeaa muzakkia.

Antakaa anteeksi, olen tylsä, en haasta, haastakaa ite ittenne ja laittakaa kommenttiboksiin ilmoitusta, niin tulen vakoilemaan teidän suosikkejanne!

Tuuliviiri rauhaton, ta-da-ta-da-taa

Hups, työpaikka vaihtui lennossa, koeajan puitteissa onnistui moinen.
Tuli kuitenkin parempi palkka ja kiinnostavampi homma, joten nice :)

Aurinko paistaa, mikäs tässä tällä erää.

Tänään on se päivä

kun joku jossain päättää, saammeko me vielä kasvaa perheenä kolmen lapsen ja kahden aikuisen kokoiseksi perheeksi. 6kk 3viikkoa ja 2 päivää* on sitä tietoa odotettu, saa nähdä saadaanko se tieto kerralla vai vieläkö pitää tehdä lisäselvitys ja ehkä myös sen lisäselvitys. Ja JOS lupa saadaan, siitä alkaa sitten seuraava odotus, toiseksi viimeinen, ennen SITÄ odotusta.

Eli olkaa nyt hengessä mukana, toivokaamme parasta, eikö?


* siitä kun adoptiolupahakemuksemme meni lautakunnan jonoon
(kaikkiaan noin 16kk kuukautta on mennyt tämän prosessin alusta tähän päivään)

EDIT iltasella: Ja tulihan se lupa sieltä! JEEEE!

Pala kakkua

Voi kun oliskin..Mutta kaikki tuntuu hirveän vaikealle, vaihteeksi.
Työ on tavallaan ihan ok. Mutta ei sitten kuitenkaan. Odotukset oli jotenkin mulla liian korkealla sen suhteen, millaista se työ työnä olisi ja nyt kun olen sitä hetken (ja todellakin siis vain hetken) katsellut, mietin, onko se sen arvoista...Siis palkkaahan on aina kiva saada ja cv pysyy paremmassa kuosissa, sehän on totta. Ja totta on sekin, että lusmuta ei saa. Mutta onko se, että mielummin käpertyisi aamuisin sänkyynsä kaksi pientä kiukkupussia kainalossaan ja lukisi pari miinaajamanua, onko se vähemmän kuin tili ja ansioluettelo?

Näissä mietteissä.